Tawashi

 Jo joskus aikoja sitten tein ensimmäiset tawashini (astianpesusieni), mutta silloin en oikein tuntenut omakseni tuon käyttöä.

Nyt kun käsinpesee melkein vain paistinpannuja, kun muut tiskit laittaa pesukoneeseen, niin nuo pesusienet aloivat tuntua käytännöllisiltä.

Etsinkin vihonviimeiset bambulanka nöttöset ja virkkasin niistä muutaman uuden tawashin.

Kokeilin kahta ohjetta toinen Punomon sivuilta ja toinen Kanngaskorjaamolla blogista.

Nyt nuo ovat melkein joka päiväisessä käytössa. Näppärä kiepsauttaa paistinpannu puhtaaksi käytön jälkeen ja sitten tiputtaa tawashi pesukoneeseen muun pyykin sekaan.

Pinloom

 Sain joululahjaksi "kudontakehyksen" (pinloom), kun pyysin miestä tekemään sellaisen. Ajattelin, että kokeilen tuollaista itsetehtyä, ennenkuin ostan oikean, jos vaikka ei tämä tekniikka maistukkaan. Idea tähän hommaan syntyi, kun Wellamo-opistolla oli kurssi Neljän tekniikan villatakki. Itse en tuolle kurssille ehtinyt, mutta ig:ssä seurasin kurssin vetäjän Pia Heilän postauksia ja alkoi tuo kudontakehys kiinnostaa. Eipä auttanut muu kuin vähän googlailla.

Etsin netistä kehyksen teko ohjeen ja kuvia (https://adventuresinpinloomweaving.com/2018/08/02/pin-loom-templates/). Tässä meidän kehyksessä nuo naulat eivät ole parhaita mahdollisa, koska niissä on kannat, mutta toimivat kuitenkin.

Pujotteluneulaksi ostin villaneula/päättelyneula paketin. Niissä on isohko siimalenkki, johon on helppo pujottaa lanka ja olivat tarpeeksi pitkiä omaan kehykseeni, jolla saa siis tehtyä 14x14 cm neliöitä.

Opettelin kehyksen käytön kuvista (https://www.mielkesfiberarts.com/pin-loom-weaving-a-photo-tutorial/). Jo heti ensimmäisellä kokeilulla jäin koukkuun. Käytin villasukkien jämälankoja. Kun olin muutaman palan kutonut, niin piti etsiä kaikki harmaat, beiget ja muut hillityt jämälankani, sillä halusin niistä neuletakin. 

Palojen ympärille virkkasin kerroksen ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita.Palat kiinnitin toisiinsa etupuolelta ketjusilmukoilla. (https://www.cherryheartcrochet.co.uk/2014/09/crochet-joining.html)

Olin vähän tylsä, enkä muotoillut takkiani mitenkään ihmeellisesti, vain palarivejä kiinni toisiinsa ja hihatkin tasapötkylöitä. Tuli vähän sellainen "kimono".

Helman, etureunan ja kauluksen ympäri virkkasin seitsemän kerrosta kiinteillä, silmukan takareunaan.

Tästä tuli kivan hillitty ja mukavan ohutkin.

Kesän muisto

Meillä oli kesällä rippijuhlat. Kesän kuumimpana päivänä. Siinä ei kauheasti naurattanut, kun yritti pitää tarjottavia viileenä ja vieraiden nestetasapainon kunnossa. Ei vaiskaan, kyllä se oli mukava päivä, kun kuopus pääsi ripille.
Ei löytynyt neidille sopivaa mekkoa kaupasta ja lupasin yrittää ommella hälle haluamansa. En ole ommellut pitkään aikaa vaatteita. Eikä nyt löytynyt ihan oikeaa kaavaa, vaan ajattelin että kyllähän tuosta melkein oikeasta kaavasta saa muokattua toivotunlaisen. Ei ehkä olisi pitänyt olla niin optimistinen. Kyllä sain muutamaan kertaan purkaa saumoja ja leikellä uutta muotoa. No loppujen lopuksi mekko kelpasi käyttäjälleen, mutta ehkä ei kannata tutkia lopputulosta liian läheltä.

Lahjaksi tein peiton. Tyttö pitää mangasta ja animesta ja siitä maailmasta löysin kuvan peittoon.

Tein sen taas c2c-tekniikalla, villalangoista. 

Täällä taas

Tämän vuoden teemana minulla on ollut tuhota kaappien sisältöä. Elikkä tehdä kaikesta hamstraamastani materiaalista jotain. Kaikilla meillä käsitöihin hurahtaneilla on vissiinkin synnynäinen ominaisuus tallettaa kaikki mahdollinen tavara ja materiaali, jos siitä vaikka voisi tehdä jotain ja eihän tätä nyt roskiin voi laittaa. Ja kaappitilahan on rajallinen. Ei teemavuosi kauhen hyvin ole mennyt. Kaapit pursuaa yhä.

Alkuvuosi meni tuhotessa lankavarastoja (jotka yhä täyttää monen monta laatikkoa). Mutta tyytyväisin olen, että sain käytettyä yhden lankapussukan, joka sisälsi kaikenlaisia omituisia lankoja, paksuja , ohkaisia, akryylia ja sekoitelankoja... En edes tienyt mistä ne kaikki langat olivat meille pesiytyneet ja mitä niistä oli alunperin tehty. Nyt oli vain jäljellä epämääräisiä langan loppuja ja kerän puolikkaita. Kun aloin tätä pussia virkkaamaan peitoksi, ajattelin, että piilotan sen sitten jonnekin pois silmistä ja pois mielestä.

Virkkasin peiton c2c-tekniikalla, ja lankoja virkkasin kerä kerältä ilman suunnitelmaa. Vähän valikoin värien järjestystä niin että siitä tulisi mahdollisimman sekainen. Ohuemmat virkkasin kaksin- tai kolminkertaisena ja koukku oli kasin koukku.

Mutta lopputulos yllätti täysin. Peitto on mukavan pehmeä ja värityskin hauskan rouhea. Siinä se kököttää sohvan kulmalla ihan näkyvillä ja on käytössäkin nyt viileiden iltojen turvana. On niin mukava käpertyä pehmeän ja lämpimän peiton alle lukemaan.

Ryijy

Minulla on ollut tuolla kaapissa yksi "harjoitusryijy", jonka tein muutama kevät sitten. Tein tuon ryijyn, kun halusin kokeilla ryijyn tekotapaa, ennen kuin tekisin oikean Raita-opiskeluun liittyvän ryijyni. Nyt olen sitten yrittänyt tyhjennellä kaappeja ja muita piilojani keskeneräisistä käsitöistä. Ja sieltähän tuo ryijykin tipahti eteeni.

Ryijy on tehty ryijykankaalle, jonka satuin löytämään kirppikseltä, ja lankoina käytin kaikenlaisia jämälankojani: ohuita, paksuja, villa, akryyli, efekti. Mitä vaan, joka väriltään sopi mukaan.

Kooltaan ryijy on noin 40 x 40 cm, joten juuri sopiva tyynyksi. Tauskangas vain kateissa.

Nyt löysin myöskin yhden toisen kokeilun. Olin tuommoiselle pehmeälle ruudukkokankaalle kokeillut ristipistoin tehdä pintaa villalangoilla.  Ristiin rastiin ristipistoja.

Mandala Madness

Jämälanka tammikuu taitaa jatkua vähän pitempään. Lankoja kun tuntuu sikiävän tuolta komeroista.
Aloitin jo kauan ajattelemani projektin. Oikeastaan jo siitä asti, kun näin ensimmäisiä  Helen Shrimptonin Mandala Madness virkkauksia mietin ,että joskus pitää yrittää tuotakin. Ja nyt olisi aikaa ja nähtävästi materiaaliakin tuohon.
Suomenkielisetkin ohjeet löytyy googlettamalla Mandala Madness Osa 1.

Yritän siis tuhlata tähän peittoon jämälankojani.

Osa 1

Näihin alkukerroksiin riittä nuo vähän pienemmätkin jämät. Mutta kerroskerrokselta tarvitsee enemmän ja enemmän lankaa. Saas nähdä kuinka omat jämät riittävät.

Osa2

Osa 3

Olen nähnyt monta niin hienoa mandalaa, sävyvävyyn tehtynä, mustavalkoisia, värikkäitä. Omista jämistä ei nyt kovin tyylikästä saa, mutta värejä ainakin riittää.

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Nyt olen saanut osan 7 valmiiksi ja lankoja riittää vielä.

Osa 7

Jämät

Ajattelin, että tammikuu olisi jämälankakuukausi. Yrittäisin tuhota pois kaikki hillotut jämät. Eipä noita kauheasti olekkaan tuumasin, kun katselin jämälaatikkoani.

Virkkaaminenhan on se minun juttu ja monasti olin haaveillut tekeväni mandalaa. Katselin noita valmiita mandala ohjeita. Valitsin toteutettavaksi Christine Batemanin Jackfield Tile Square ja toiseksi vaihtoehdoksi The Lavender Chair-blogista Lotus Flower Mandala. Näitä sitten virkkailin kumpaakin pari kappaletta, isonsin niitä vähän lisäämälla kerroksia oman maun mukaan.

Mitä näistä neliöistä lopulta tulee, siitä sitten kun suunnitelmat ovat hahmottuneet pitemmälle.

Kun neliöt olivat valmiit, ajattelin että alkavat langanloput olla vähissä. 

Ja jämäkerät muuttuneet vielä pienemmiksi jämiksi.

Mutta sitten jostain jemmasta löytyi pussillinen lisää jämäkeriä, niinpä saan aloittaa alusta jämien tuhoamisen. Onneksi tammikuuta on vielä jäljellä.

Lapaset

Eipä tunnu nykyään ehtivän tekemään kaikkea, mitä haluaisi. Alkukesästä ajattelin, että nyt päivittelen blogia ahkeraan, onhan kesällä aikaa ja valon antamaa energiaa tehdä. No, tässähän se taas nähdään, että ei pitäisi luulla itsestään liikoja.

Käsitöitä kyllä on tullut tehtyä, mutta se kuvaaminen meinaa jäädä. Ja vielä enempi se kuvien siirto tietokoneelle. Nyt olen alkanut enempi kuvata kännykällä, kun en omista mitään hienoa kameraa, ja kännykäthän ovat nykyisin kameroita. Jospa tämä kuvien siirtokin alkaisi sujua nopsemmin.

Yksi hellekesän puuhasteluista oli neuloa tumppuja. Ihan oikeesti, en muutakaan keksinyt, pikaisesti kun halusin tehdä jonkin lahjan kesän hääparille. Neuloinpa sitten "rakkauslapaset". Tämähän on se tumppu minne saa kaksi kättä, jotta voi talven viimassa ja viileydessä kulkea käsikädessä.
Minun versiostani tuli raidalliset. Ja kirjoinpa vielä laulun sanat yhteiseen lapaseen. "Tämä ilta kävellään käsikädessä - ihmisten edessä. Älä sinä muiden katseista välitä sillä me ollaan yhdessä."

Yksittäisiin lapasiin kokeilin minulle uutta tapaa tehdä peukalo. Olin kuullut että intialainen peukalokiila olisi helppo tapa tehdä peukalo, ja  sitähän se olikin. Taitaa tulla tavaksi käyttää tätä peukaloa jatkossa, niin yksinketainen se oli tehdä.

Toisetkin

Kun tumppuja alkaa syntymään, niin ei sitä yhteen pariin tyydytä. Nyt kokeilin perinteisiä "nukkalapasia" vai mikä lie niiden nimi on. Tumppuihin neuloin eri värisiä silmikoita, joiden langanpäät jätetään tumppujen sisäpuolelle irralleen.

Idea näihin lähti siitä, kun syksyllä tein ryijyä ja siitähän jäi paljon langan pätkiä, joita en raskinut heittää pois. Ja näihin tumppuihan nuo pätkät ovat juuri sopivia.

Tumput

Tykkään virkata kaikenlaista ja tykkään neuloa tumppuja, kun törmäsin  virkattuihin lapasiin, niin olihan niitä heti kokeiltava. Ja kun sai vielä tuhlattua näihin jämälankoja, niin hitti tuote oli valmis.
Plant and rags-blogin ohjetta seurailin löyhästi, kun omia tummppujani virkkailin. Jujunahan näissä tumpuissa on tuo raidallisuus, joka syntyy kun virkataan silmukan takareunaan. Virkkailin kahdet tumput toiset aikuisen ja toiset lasten koossa. Noista aikuisten tumpuista tuli tosi karkit.

Kun vielä oppisi miten tuo kerroksen vaihtumiskohdan saisi tehtyä siistimmin. 

Nämä tumput menivät lahjoiksi. Pitäisi kyllä tehdä vielä itselle tuommoiset karkkilapaset.