Kevättä odotellessa

Tosiaan kun tuota kevättä on saanut odotella jo jonkinaikaa, niin piristämään värkkäsin uudet tossut. Tällä kertaa koukkuamalla. Ostin alennusmyynnistä kirjan Kaunista koukkuamalla ja sieltä löytyi tossujen ohje. Vähän piti taas muunnella ohjetta, kun lankani oli aivan eri paksuista kuin ohjeessa ja en nyt kovin tarkkaan jaksanut ohjettakaan lukea. Mutta lopputuloksena syntyi kuitenkin ihan kelpo tossut. Keväisen vihreät.

Miehelle

On jotenkin vaikeata keksiä miehille itsetehtyjä lahjoja. Tietty niitä sukkia voisi neuloa, mutta... Muutama vuosi sitten neuloin pari tällaista solmiota. Näistä tuli aika hienoja. Lankana oli joku ohut sukkalanka ja ompelin nurjalle kangasvuoren, jotta olisi siisti. Ohjeen löysin täältä.

Nyt koukkusin vain pipo tuolle elämäni miehelle.

Pipo

Koetin keksiä, mitä voisin tehdä työmatkakuskilleni, puolenvuoden kyyti kiitokseksi. Miehille on niin vaikea keksiä mitään. Ensin olin tekemässä kaulaliinaa, mutta ei siitä ihan tullut mieleistä ( nyt olen muuttamassa sitä tuubihuiviksi). Sitten ajattelin pipoa. Ei oikein löytynyt mieleistä mallia. Niinpä päätin kokeilla koukuta pipon. Mummultani minulle kulkeutunut "pyörökoukku" olikin tässä hyvä. Alun perin olin ihmetellyt tätä vehjettä, jossa pyöröpuikkojen toisessa päässä on virkkuukoukku ja toisessa päässä puikko. Mutta koukkuamisessa se ainakin toimii.

Siis pipo syntyi. Kivan tuntuinen tuo koukuttu pinta on ja paksumpikin kuin neulottu. Vielä en tiedä kehtaanko tuota kuskilleni antaa.

Tyttönen on näperrellyt omassa huoneessaan kortteja. Ihan itse oli keksinyt tämmöisen idean. Hieno vai mitä. Mitään ei heitetä pois.

Kännyköitä

Pojulla on kohta synttärit ja toivelistalla oli uusi kännykkä tai älypuhelimia nuo nykyisin taitavat olla. Kävimmekin viikonloppuna noita laitteita katselemassa ja tarttui itsellekin uusi vehje mukaan. Onhan se sormi ollut vähän suussa, kun olen yrittänyt tutustua laitteeseen. Pystyyhän sillä jopa puheluitakin soittamaan. Totesin kyllä, että on se hyvä, että on nyt kotona omasta takaa kännytukihenkilö, kun pojallakin on samanlainen vehje.
Pitihän näille hienoille aparaateille sitten tehdä uudet pussukat. Langaksi jotain akryylilankaa, kun se toimii kuulemma kuin mikrokuitupyyhe. Virkkukoukulla koukkusin neliöt, jotka sitten taittelin ja ompelin sopiviksi.

Muuten puikoilla on sitten jotain valkoista.

Vyö

Olen yrittänyt keksiä, mitä voisin tehdä yhdelle nirsolle miehelle joululahjaksi. Hää kun ajattelee, että kun on yksi toimiva pipo, kaulahuivi ja villasukat, niin uusia ei tarvita. No kekkasin koukuta vyön. En tiedä kuinka tämä toimii ja kestä käytössä, mutta tulipa yksi joululahja valmiiksi taas. Lankana on paria eri väristä puuvillalankaa ja solki on jostain vanhasta vyöstä tai laukusta. Vyö on kaksinkertainen ja reunat yhdistin virkkaamalla.

Yksi tonttukin on jo ilmestynyt vahtimaan ovatko lapset kiltisti. Ohje on täältä. Ei kyllä tullut yhtä söpön seesteistä tästä minun tekelestäni.

Potteria

Meillä on kotona yksi (tai nyt jo kaksi) Harry Potter fani. Keksin neuloa pojulle joululahjaksi Potter huivin. Nettiä selaillessa löysin tällaisen ohjeen, jossa huivi oli tehty koukkuamalla. Olen koukunnut ennenkin, mutta tällaista neulospintaa en ennen ollut nähnyt. Koukkuamalla tehty huivi on mukavasti paksumpi kuin pelkkä oikeasileä neulos. Se on mukavan tuntuista käteenkin

Huivin päähän tein ristipistoilla Harry Potter- tekstin ja toiseen vaakunan.

 

Nurjalta neule näyttää tältä.

.