Kesän muisto

Meillä oli kesällä rippijuhlat. Kesän kuumimpana päivänä. Siinä ei kauheasti naurattanut, kun yritti pitää tarjottavia viileenä ja vieraiden nestetasapainon kunnossa. Ei vaiskaan, kyllä se oli mukava päivä, kun kuopus pääsi ripille.
Ei löytynyt neidille sopivaa mekkoa kaupasta ja lupasin yrittää ommella hälle haluamansa. En ole ommellut pitkään aikaa vaatteita. Eikä nyt löytynyt ihan oikeaa kaavaa, vaan ajattelin että kyllähän tuosta melkein oikeasta kaavasta saa muokattua toivotunlaisen. Ei ehkä olisi pitänyt olla niin optimistinen. Kyllä sain muutamaan kertaan purkaa saumoja ja leikellä uutta muotoa. No loppujen lopuksi mekko kelpasi käyttäjälleen, mutta ehkä ei kannata tutkia lopputulosta liian läheltä.

Lahjaksi tein peiton. Tyttö pitää mangasta ja animesta ja siitä maailmasta löysin kuvan peittoon.

Tein sen taas c2c-tekniikalla, villalangoista. 

Täällä taas

Tämän vuoden teemana minulla on ollut tuhota kaappien sisältöä. Elikkä tehdä kaikesta hamstraamastani materiaalista jotain. Kaikilla meillä käsitöihin hurahtaneilla on vissiinkin synnynäinen ominaisuus tallettaa kaikki mahdollinen tavara ja materiaali, jos siitä vaikka voisi tehdä jotain ja eihän tätä nyt roskiin voi laittaa. Ja kaappitilahan on rajallinen. Ei teemavuosi kauhen hyvin ole mennyt. Kaapit pursuaa yhä.

Alkuvuosi meni tuhotessa lankavarastoja (jotka yhä täyttää monen monta laatikkoa). Mutta tyytyväisin olen, että sain käytettyä yhden lankapussukan, joka sisälsi kaikenlaisia omituisia lankoja, paksuja , ohkaisia, akryylia ja sekoitelankoja... En edes tienyt mistä ne kaikki langat olivat meille pesiytyneet ja mitä niistä oli alunperin tehty. Nyt oli vain jäljellä epämääräisiä langan loppuja ja kerän puolikkaita. Kun aloin tätä pussia virkkaamaan peitoksi, ajattelin, että piilotan sen sitten jonnekin pois silmistä ja pois mielestä.

Virkkasin peiton c2c-tekniikalla, ja lankoja virkkasin kerä kerältä ilman suunnitelmaa. Vähän valikoin värien järjestystä niin että siitä tulisi mahdollisimman sekainen. Ohuemmat virkkasin kaksin- tai kolminkertaisena ja koukku oli kasin koukku.

Mutta lopputulos yllätti täysin. Peitto on mukavan pehmeä ja värityskin hauskan rouhea. Siinä se kököttää sohvan kulmalla ihan näkyvillä ja on käytössäkin nyt viileiden iltojen turvana. On niin mukava käpertyä pehmeän ja lämpimän peiton alle lukemaan.

Ryijy

Minulla on ollut tuolla kaapissa yksi "harjoitusryijy", jonka tein muutama kevät sitten. Tein tuon ryijyn, kun halusin kokeilla ryijyn tekotapaa, ennen kuin tekisin oikean Raita-opiskeluun liittyvän ryijyni. Nyt olen sitten yrittänyt tyhjennellä kaappeja ja muita piilojani keskeneräisistä käsitöistä. Ja sieltähän tuo ryijykin tipahti eteeni.

Ryijy on tehty ryijykankaalle, jonka satuin löytämään kirppikseltä, ja lankoina käytin kaikenlaisia jämälankojani: ohuita, paksuja, villa, akryyli, efekti. Mitä vaan, joka väriltään sopi mukaan.

Kooltaan ryijy on noin 40 x 40 cm, joten juuri sopiva tyynyksi. Tauskangas vain kateissa.

Nyt löysin myöskin yhden toisen kokeilun. Olin tuommoiselle pehmeälle ruudukkokankaalle kokeillut ristipistoin tehdä pintaa villalangoilla.  Ristiin rastiin ristipistoja.

Mandala Madness

Jämälanka tammikuu taitaa jatkua vähän pitempään. Lankoja kun tuntuu sikiävän tuolta komeroista.
Aloitin jo kauan ajattelemani projektin. Oikeastaan jo siitä asti, kun näin ensimmäisiä  Helen Shrimptonin Mandala Madness virkkauksia mietin ,että joskus pitää yrittää tuotakin. Ja nyt olisi aikaa ja nähtävästi materiaaliakin tuohon.
Suomenkielisetkin ohjeet löytyy googlettamalla Mandala Madness Osa 1.

Yritän siis tuhlata tähän peittoon jämälankojani.

Osa 1

Näihin alkukerroksiin riittä nuo vähän pienemmätkin jämät. Mutta kerroskerrokselta tarvitsee enemmän ja enemmän lankaa. Saas nähdä kuinka omat jämät riittävät.

Osa2

Osa 3

Olen nähnyt monta niin hienoa mandalaa, sävyvävyyn tehtynä, mustavalkoisia, värikkäitä. Omista jämistä ei nyt kovin tyylikästä saa, mutta värejä ainakin riittää.

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Nyt olen saanut osan 7 valmiiksi ja lankoja riittää vielä.

Osa 7

Jämät

Ajattelin, että tammikuu olisi jämälankakuukausi. Yrittäisin tuhota pois kaikki hillotut jämät. Eipä noita kauheasti olekkaan tuumasin, kun katselin jämälaatikkoani.

Virkkaaminenhan on se minun juttu ja monasti olin haaveillut tekeväni mandalaa. Katselin noita valmiita mandala ohjeita. Valitsin toteutettavaksi Christine Batemanin Jackfield Tile Square ja toiseksi vaihtoehdoksi The Lavender Chair-blogista Lotus Flower Mandala. Näitä sitten virkkailin kumpaakin pari kappaletta, isonsin niitä vähän lisäämälla kerroksia oman maun mukaan.

Mitä näistä neliöistä lopulta tulee, siitä sitten kun suunnitelmat ovat hahmottuneet pitemmälle.

Kun neliöt olivat valmiit, ajattelin että alkavat langanloput olla vähissä. 

Ja jämäkerät muuttuneet vielä pienemmiksi jämiksi.

Mutta sitten jostain jemmasta löytyi pussillinen lisää jämäkeriä, niinpä saan aloittaa alusta jämien tuhoamisen. Onneksi tammikuuta on vielä jäljellä.

Vuoden eka

Vuoden ensimmäinen käsityö tuli tarpeeseen ja itselle. Olen huono pipojen käyttäjä. Useimmat tekeleet on jääneet kaappiin pyörimään. Useimmiten vetäisen hupun vain päähäni, kun talvella ulos  joutuu lähtemään. Saapa nähdä miten tälle käy.
Lanka on miehen siskolta saatua lankaa. Heillä on lammasfarmi, jonka omista lampaanvilloista lanka on tehty. Mukavan pehmeää villaa. Eikä ainakaan vielä ole alkanut kutittaa otsalla.

Malli on taas ihan omasta päästä. Halusin virkata, koska ajattelin pipon olevan näin tiiviimpi ja lämpöisempi. Virkkauksen aloitin päälaelta. Kuvioita tein kohopuolipylväillä  ja vaakaraidat syntyvät, kun virkkaa puolipylvään varteen takaapäin.