Vuosi 2018

Tuntuu kuin tänä vuonna ei okein ole saanut mitään aikaiseksi. Niinpä keräsin kuvia vuoden käsitöistä ja kyllähän niitä kuitenkin löytyi.

Tämä vuosi oli viimeinen Raita opiskeluvuosi ja kurssit olivat vähän vaativampia. Suunnittelimme ja toteutimme neuletyön, kesäkursseja oli laatikkokurssi ja valoituskaavio kurssi. Syksyllä vielä tekstiiligrafiikkaa, kirjontaa ja tekstiiliveistoksia. Ja koko vuoden projektina päättötyön suunnittelu ja toteutus, Mukavat ja antoisat vuodet sain käydä Lahden kansanopistossa. Oppia uutta ja saada uusia käsitöihin hurahtaneita tuttavia.

Sain mahdutettua vuoteen muitakin käsitöitä. Ystäville lahjoja, oli synttäreitä ja rippijuhlat. Neuloin, virkkasin ja askartelin. Kaikesta en muistanut edes kuvia ottaa.

Toivottavasti ensi vuonna vähän ahkerammin kuvia räpsin ja päivittelen blogia. Nykyään tulee helpommin vain Instagramiin lätkäistyä kuva enempi kirjoittelematta.

Ystävälle

Alku keväästä ystävä täytti vuosia ja hälle jotain pientä piristystä päätin tehdä. Pari keväistä patalappua.

Kevätkääre Kismet-patukalle.

Miehille

Miehille on vaikea keksiä lahjoja. Omalle en osaa tehdä yhtään mitään, kun hän ei kuulema tarvitse mitään. Veljelle lähtee tänä vuonna personoidut patalaput, hää kun on nörtti joka viihtyy keittiössä.

 

Toiselta puolen harmaat ja toiselta puolen mustat.

Toinen tuttu harrastaa valokuvausta, niin ehkäpä tälläisille kynsikkäille on käyttöa.

Uutta mallia taas

Taas netin ihmemaasta löytyi kuva ja virkkaustekniikka, jota on aivan pakko kokeilla. Punos-sidos-silmukka-blogissa on kuva matosta, joka pakottaa minutkin kudeostoksille. Aivan ihanan näköinen matto. Ensin piti tietysti opetella tuo virkkausmalli ja niin syntyi taas patalappu.

Tämän tein seiskaveikan jämistä nelosen koukulla. Tässähän periaatteessa virkataan kahta verkkolappua ristiin toisiinsa. Vähän tässä joutuu pähkäillemään ja olemaan tarkkana, että saa nuo reunat pysymään siisteinä. Mutta näin syntyy mukavan tukevan tuntuista lappua. Nyt odottelenkin kovasti jo elokuun ensimmäistä keskiviikkoa, jotta pääsen ostamaan trikookudetta markkinoilta.

Jämälankojen tuhoamista

Kesällä tulee enempi tehtyä pieniä käsitöitä. Nyt patalappuja. Tämä ohje löytyy norjalaisesta blogista. Yritin ensin kääntäjällä saada ohjetta suomeksi, mutta tulos oli niin omituinen, että kokeilin samaa englanniksi. No en kyllä siitäkään saanut selkoa. Olikin sitten helpointa lueskella kouluruotsilla norjalaista ohjetta ja tiirailla kuvia. Hyvinhän se niin onnistuikin. Tämä on kiva jämälanka ohje.

Sataa...

Vihdoin saatiin sateitakin. Vähän liikaakin vettä ja turhan rajusti. Ei ehdi maa kaikkea imeä ja kukatkin meinaa lakoontua.

Sisällä olen virkkaillut kaikenlaista. Olohuoneeseen uuden kellon tein. Pienen liinan virkkasin ja liima/vesiseoksella yritin kovettaa. Ei siitä ihan jäykkää tullut. Taustaksi laitoin kartongin palan.

Yhden patalapunkin virkkailin, kun patalappu varasto on alkanut huveta. Tämänkin Sweet Dreams-lapun ohje löytyi Patalappuja ála carte - kirjasta. Mukavan tuntuinen paksu lappunen. Taitaa kyllä näyttää enempi paistetulta kananmunalta.

Patalappu

Pitihän sitä yksi tälläinen vääntää, vaikkei taida olla poliittisesti korrekti. Lakupekkapatalappu, ohjekkin löytyy täältä, tosin itse katselin vain kuvasta. Ja tein siitä kaksinkertaisen. Kiva tuli.

Virkkausta

Virkkuukoukku on nyt viimeaikoina ollut mieluisin työväline. Tälläkertaa romanttista keittiöön.
Tällaisen ohjeen löysin Patalappuja kirjastani, Iloinen keittiö on mallin nimi. Sopii paremmin pannunaluseksi kuin patalapuksi,

Toisiin patalappuihin löysin käsityökoristani valmiit palat, jotka yhdistin ja virkkasin yksiväriset taustapuolet niihin.

Lappusia

Olen selaillut Patalappuja-kirjaa virkkuukoukku kädessä. Muutamaa mallia ehdin jo kokeilla.

Ekaksi piti saada vähän keväistä aurinkoa keittiöön, kun tuo oikea aurinko ei ole aikoihin suostunut näyttäytymään. Keittiöprinsessa on mallin nimi, eikä se ollutkaan niin vaikea kuin aluksi luulin.

Sitten vähän romantiikkaa peliin, Ruusupolku nimeltään. Aika karkki.

Pikkuruisesta Iloinen leipuri lapusta ei tainnutkaan tulla patalappua vaan koriste peittoon tai tyynyyn tai johonkin. Söpö.

Jämiä

Jäi jämälankavaihde päälle tuosta afrikankukkapeitosta. Patalapun tekaisin Patalappuja-kirjasta, mallina Paistinkääntäjä. Lappu on tukusa, kun on kaksinkertainen. Ei kovin helposti näpit pala.

Kirppiksen Otatästä laatikosta nappasin tällaisen pullon. Oli jotenkin söpö.

Heijastin

Syksyn pimeisiin iltoihin tuunasin mainosheijastimesta enempi mieleisen. Reijitin, poistin mainostekstin ja virkkailin ympärille vähän reunusta. Nyt vaan takkiin riippumaan.

Löysin yhden puolivalmiin patalapunkin, jonka nyt valmiiksi sain.

Patalappu, taas kerran

Virkkasin patalapun, kun yhdessä kirjassa oli taas kivan näköinen kuusikulmio malli, jota piti kokeilla. Patalappujahan näistä kokeiluista melkein aina tulee.

Huh, hellettä

Lämmintä on. Säleet tiukasti kiinni ikkunoissa, jotta sisällä olisi edes vähän viileämpää. Ei kyllä onnistunut, hikeä pukkaa. Mutta on se ihana, että taas tarkenee, huomenna jo sataa.

Lainasin toissapäivänä kirjastosta kirjan, Jan Eaton: Virkkaajan vinkit. Houkuttavia muotoja, pintoja. Yksi malli huusi minulle, että haluaa patalapuksi. Kirjassa kutsuttiin mallia klusteriympyräksi. Piti vähän lisätä kerroksia, jotta sai patalapulle kokoa.

Klusteri on vissinkin tuo neljän pylvään yhdistäminen ylhäältä .

Taustaksi virkkasin pylväistä ympyrän, jotta sormet ei pala .
Alkaa tuntua, että kohta pitää mennä myymään patalappuja jonnekkin, kun niitä kasantuu nurkkiin.

Tuosta kirjasta kokeilin vielä paria lappusta virkata malliksi. En tiedä mitä noista vielä tekisin, mutta kumpikin näytti niin kivalta, että piti kokeilla.

Myös sen röyhelöhuivinkin päätin tehdä valmiiksi, jotta pääsen eroon siitä. Ehkäpä nuo röyhelöt sopivat kukkamekon seuraksi. Puolet kerästä tähän huiviin meni, kun tein sen niin kapeaksi.

Patalappuja

Tuulinen perjantai. Vaikka kuinka aurinko on paistanut ulkona, niin itse olen sisällä kökkinyt. Kurkku vähän kipuilee. Ja hyvä kirja sitoo sohvalle.

Viimepäivinä olen virkkaillut patalappuja. Netistä löysin uuden kokeiltavan mallin ja ihastuin oitis. Tosin langaksi villalankaa, vaikka ohjeessa käytettiin puuvillalankaa. Jätin myös reunuksen pois. Mutta tosiaan mukava malli, kunhan pienen pähkäilyn jälkeen kekkasi tekotavan.

Ja näithän nyt syntyy.Sinisiä jämälankoja tuhlailtu, ehkäpä tässä kohta pääsee väriä vaihtamaan.

Eilen tytär oli kotosalla sairastelemassa. Tylsyyttä valitteli niin keksin antaa virkkuukoukun käteen ja mitä äiti edellä sitä lapsi perässä. Tyttö osaa vasta ketjusilmukoita, mutta pystyy niilläkin tekemään kaikenlaista.Seppele näistä kuulema syntyy.

Huomenna olisi edessä kevätretki mökille tarkastamaan onko talvi tehnyt tuhojaan.