Boro

Toissa syksynä olin Lahden Wellamo-opistossa kirjonta kurssilla. Kurssilla kokeiltiin erilaisia maailman kirjonta tyylejä: boroa,kanthaa, sashikoa... Tein pieniä harjoituksia ilman suunnitelmia ja boroa kokeilin vanhaan farkunlahkeeseen.

Nuo tikkaukset saa helposti suoraan, kun käyttää maalarinteippiä apuna.

Tästä harjoituksesta jalostui olkalaukku. Lahje oli minun mielestäni kivan mallinen, niin en sitten leikellyt lahjetta auki, vaan ompelin lahkeen kiinni pohjaksi ja sitten toiseen päähän vetoketjun. Aika näppärää ja nopeaa. Sisälle laitoin vuorin ja olkahihnaksi vanhasta laukusta nahkahihna.

Tästä tuli kyllä lempilaukku.

Viime vuonna en uskaltautunut opistolle kursseille. Toivottavasti ensi syksynä koronatilanne on niin hyvä, että pääsee taas muiden käsityöharrastajien seuraan.

Kaapin kätköistä

 Minulla on jo vuoden päivät ollut kaappien kätköistä projekti. Yritän tuhota (tai paremminkin tehdä jotain hyödyllistä tai hyödytöntä) kaappeihin, laatikoihin,sängyn alle jemmaamille aarteille(tai rojulle, mitä me käsintekijät emme vaan voi heittää pois, kun sitä voi vielä joskus tarvita).

Nyt eteeni eksyivät värikkäät hexagon kangastilkut, valmiiksi pahvi malleihin harsittuina. En kyllä yhtään muista mitä näistä aika karsean värisistä paloista olin suunnitellut tulevan. Nämä ovat pyörineet jo melkein 20 vuotta nurkissa, muutaman kerran olen ne levitellyt ja katsellut joskos niistä jotain vielä tulisi. Nyt otin pussin käsiini, jos vihdoin heittäisn ne roskiin.Mutta...

Meille on eksynyt aika paljon mainoskasseja messuilta, monet  sellaisia, joita ei edes huvita käyttää isojen logojen tai vääränlaisten kuvien takia. Nykyisin nuo kassit alkavat olla kankaisia ja ihan kestävän tuntuisia. Niinpä otin yhden mustan kassin, johon nuo värikkäät hexagonit sopisivat. Ompelin ensin hexagonit toisiinsa, ja sattumalta niistä tulikin ihan oikean kokoinen tilkkupinta, joka oli aika helppo kiinnittää kassiin.

Tästä tuli oikeastaan kivempi kuin aavistinkaan, varmasti käyttöön. Mutta yhä noita kuusikulmioita jäi, joten saavat vissiinkin vielä pyöriä kaapissa, ainakin jonkinaikaa.

Aurinkoa tiedossa

Meillä nuori harrastaa cosplaytä, tai harrastaisi mutta viimeisen vuoden aikana on kaikki con-tapahtumat peruttu.

Minä kuitenkin virkkasin auringonvarjon, jota voisi jonkun asun kera ehkä käyttää sitten tulevaisuuudessa.

Rungon otin vanhasta  lasten sateenvarjosta ja "kankaaksi" virkkasin sitten puuvillalangasta pitsiliinan. Ohje liinaan oli jossain vanhassa lehdessä, ihan tavallinen pyöreä liina, jota virkkasin kunnes se oli sopivankokonen sateenvarjon runkoon.

Kivahan siitä tuli.

 

Verho

 

Ompeluhuoneen sisustaminen jatkuu. Nyt ompelin verhon vanhoista pitsilakanoista, joita sain perintönä anopin liinavaatekaapista. Kauniita lakanoita virkatuilla pitseillä, mutta eihan noita nykyään eneää osata käyttää.

Leikkelin  sitten lakanoista pitsiosuuksia reilulla kädellä ja ompelin kolmen lakanan pitsit pystysuoraan ja yhden vielä alas poikittain, jotta verholle tuli tarpeeksi pituutta.

Tuli kyllä nätti verho, ja toivon että anoppikin olisi ollut tyytyväinen, kun hienot käsityöt saatiin näkösälle pimeästä kaapista.

Vielä noita lakanoita jäi, pitäisi keksiä mitä muuta niistä voisi tehdä.

Tuntuu ihan keväältä

Auringonpaiste saa olon jo keväiseksi vaikka ulkona tuntuu pakkaselta ja aamulla satoi kerroksen vitivalkoista lunta. Keväisen (taitaa olla melkein kesäinen) purkin näpertelin pikku tavaroiden säilytykseen.

Olin ostanut kirppikseltä sellaisen kolmiosaisen metallipurkin, mutta kuviointi ei oikein innostanut minua. Jotain hedelmienkuvia siinä oli. Teippasin purkin valkealla ilmastointiteipillä ja vetelin vähän muita koristeteippejä päälle. Ja kukkia kanteen. Nyt purkki vaan odottaa käyttöä.

Kuulokkeet

Vanhat kuulokkeeni meinasivat joutua vaihtoon, kun niistä olivat pehmusteet tuhoutuneet. Ajattelin ostaa uudet, mutta kun vanhoja käsissäni vääntelin, syntyi ajatus miksei niitä voisi tuunata. Niinpä vähän lankaa ja virkkuukoukku esiin. Ja nyt kuuluu taas äänet läppäristäni.

Ötököitä

On hurjaa kuinka aika kuluu. On jo maaliskuu melkein puolessavälissä ja keväinen auringonpaiste kutitelee nenänpäätä. Jospa tuo auringonpaiste herättäisi tämänkin talvihorrostajan vähän aktiivisemmaksi.

Jo tammikuussa tuunasin yhdelle viisivuotiaalle ötökkätutkijatytölle rasian. Lähtökohtana oli oman tyttöseni vanha prinsessarasia, mutta kun synttärisankari ei ollut oiken hurahtanut prinsessoihin niin otin esille ilmastointiteippiä, foliota ja kontaktimuovia. Ja rasia muuttui ötökkärasiaksi.

Sisälle rasiaan kiipesi vielä kotilo ja leppis.

Arkku

Kesällä sain vihdoinkin tuunattua puisen arkun, joka oli odottanut käsittelyäni jo viime syksystä asti. Silloin olin postanut siitä maalit. Arkku on isäni nuorena tekemä. Muistan äitini säilyttäneen siinä käsityö tarvikkeitaan. Silloin se oli punainen. Itselleni sain sen joskus lapsena. Silloin maalasin sen siniseksi ( koko huoneeni oli sininen). Kun oma poju oli pikkuinen, pari vuotias, maalasin sen vihreäksi ja liimailin siihin jotain tarroja. Tämän viimeisen maalikerroksen ansiosta maali oli helppo repiä irti, maalikerrokset lähtivät kerralla irti isohkoina paloina pohja käsittelyyn asti.

Nyt päälystin arkun vanhasta Aku Ankka-taskarista revityillä lehdillä. Käytin kiinnittämiseen tavallista puuliimaa sekoitettuna veteen. Päälle levitin vielä huonekalulakkaa pari kerrosta. Nyt poju taas kelpuutti arkun huoneeseensa.

Välkettä pimeään

Näin jossain vanhan muoviheijastimen tuunauskuvan. Niinpä minäkin etsin heijastimen ja vähän virkkailin ympärille pehmustetta. Ei kolise enää.

Valoa hämärään

Nyt ois taas aikaa... puolen vuoden työkkärin kurssi ohi. Töitä en saannut, ehkä kuitenkin vähän kokemusta ja uusia kavereita. Nyt pitää taas keksiä mitä sitten yrittäisi, työn hakua ja mikä minusta isona tulee-pohdiskelua. Työtilanne taitaa jokapuolella olla yhtä kurja. Pelkkät yt:t joka paikassa, joten työpaikan saanti tuntuu kyllä aika mahdottomalta. No voipahan taas keskittyä kotiin ja käsitöihin vähän enempi.

Tämmöistä eilen puuhailin. Komerossa on jo useamman vuoden pyörinyt muovinen lankakerän sisus. On pitänyt maalata sitä valkoiseksi ja keksiä sille jotain käyttöä, mutta eihän sille mitään ole tullut tehtyä. Nyt virkkasin sille mohairjämistä mekon, johon vähän kukkia. Sisään vanhat sisävalot. Nuo valot kuumenivat siihen malliin, että ajattelin sen tarvitsevan jonkin alusen. Keittiön kaapista löysin" höyrykeittimen", jossa sopivasti reikiä.  Ja näistähän sitten valmistui tunnelma valo käytäväämme.

Lamppu

Tuota keittiön lamppua olen useaan otteeseen katsellut, että pitäisi ostaa joku kiva uusi valaisin tuohon pöydän päälle. Eipä sitä kuitenkaan ole tullut lamppukauppaan mentyä. Otinkin virkkuukoukun esiin ja aloin virkkailemaan palasia ja pitsiä. Kokeilemalla sain aikaiseksi jonkinlaisen lampunvarjostimen tai mikä päällinen tämä nyt olisi. En jaksanut alkaa lamppua irroittelemaan mitenkään, niin laitoin tuohon huppuun napit, joilla sen sai lampun päälle. Ei siitä nyt ihan sellaista tullut kuin ajattelin, mutta saahan se tuossa roikkua ainakin toistaiseksi.

Kuvista huomasinkin, että tuolla ikkunan päällähän roikkuu vielä yksi tonttupariskunta joulusta jääneenä.

Nyt Onnellista ystävänpäivää kaikille ystäville vielä toivottelen.

Boxi

Tänään piti lähteä viemään tällaista laatikkoa pienelle päivänsankarille, mutta meidän tyttönen on yhä kuumeessa niin emme päässeet vierailulle. Nyt boxi saa odotella meillä vielä jokusen päivän.

Laatikko on väsätty kenkälaatikosta ja papereista. Iloisen värikästä pienelle tytölle. Sisältä löytyy nuo kahvittelu tarvikkeet.

 

Lankahörhö

Pakkohan se oli ostaa lankakerä kynttilä. Oli juuri sopivan kokoinen pojun kässäkoulussa tekemään savikulhoon. Vähän tuunasin kulhoa nauhalla ja sydämellä. Ja siinä se nyt pöydällä luo joulunodotus tunnelmaa.

Pientä

Minulla on ollut ongelmana keittiössä pyyhkeen paikka. Se on viime aikoina ollut tuolin selkänojalla, kun ei oikein ole mitään koukkua ollut sopivassa paikassa. Välillä olen ommellut nappeja pyyhkeisiin ja sitten kieputtanut ne oven kahvaan kiinni. Nyt päätin ratkaista ongelmani kierrättämällä lasten rukkasten pidikkeellä (vai mikä tuon nimi nyt on). Leikkelin pidikkeestä kuminauhan pois, pujotin tilalle nauhan, johon laitoin nepparin. Ja päälle vielä koristeeksi pikkuinen virkattu sydän. Nipsutin keittiökaapin oven kahvaan ja pyyhe siihen roikkumaan

Heijastin

Syksyn pimeisiin iltoihin tuunasin mainosheijastimesta enempi mieleisen. Reijitin, poistin mainostekstin ja virkkailin ympärille vähän reunusta. Nyt vaan takkiin riippumaan.

Löysin yhden puolivalmiin patalapunkin, jonka nyt valmiiksi sain.

Syyshämärää

Syksyn hämärät illat saapuvat kohta. Niinpä tuunasin vähän vanhaa tuikkukippoani. Virkkasin kupin ympärille vähän koristusta mohair langasta.

Kahvikupponen maistuu aina käsitöiden lomassa. Tästä kupista ei kannata kyllä juoda, voisi vähän pistellä.

Sain mummulta parittoman kahvikupposen, josta sitten neulatyynyn tekaisin tuonne neulonta nurkkaani.

Väriterapiaa

Mökiltä löytyi aarteita. :-)

Pullonkorkeille virkkasin päällysiä. Napeista pitäisi jotain syntyä.

Aurinkoista Juhannusta kaikille lukijoille !

Lisää cd-levyjä

Täällä on onnellinen akkutrimmerin omistaja. Nyt olen hurruutellut kukkapenkkien reunoja ja pensaiden alusia. Ei enää naks naks saksia.

Omat vanhempani viettävät ensi lauantaina 50-vuotis hääpäivää. Melkoinen saavutus ja on siinä itselle tavoitetta. Kultahääpäiväänsä viettäjille vien mansikkaiset mukinaluset.

Korttia vielä pitäisi väsätä.

Ristipistot on taas jääneet päälle. Mitäköhän tästä tulee: