Sukkaset

Yhdet sukkaset sain valmiiksi. Varpaista varteen kirjan ohjeella Aallokko-sukat. Hyvin istuvat ja kenkään mahtuvat sukat Seiska veikasta.

Kaikki kesken

Olen nyt viimepäivät tehnyt ja aloitellut sen verran suuritöisiä juttuja, että tuntuu, että mikään ei etene.
Ensinnäkin aloin kasaamaan afrikankukkaspeittoa, kun niitä kukkasia on valmistunut sata kunta. No, täytyyhän niitä vielä virkkailla lisää, mutta teki niin mieli nähdä minkänäköistä siitä peitosta olisi tulossa. Tulee kyllä kiva peitto, kunhan paloja jaksaa tehdä vielä paljon lisää.

Toinen suuritöisempi juttu onkin sitten tilkkupäiväpeitto. Se voikin olla pitempi projekti, jos innostus lopahtaa. Nyt olen suikaloinut kankaita ja vähän jo ommellutkin. Siinä puuhatessa, mietin taas onko kuinka järkevää leikellä kankaita paloiksi ja sitten ommella niitä uudestaan kokonaiseksi. Kyllähän kangaskaupasta löytyisi mitä ihanampia kankaita valmiinakin. Mutta tilkkuilun ihanuus jäisi sitten kokematta, jos valmiin peiton ostaisi.

Tuossa leikkely paikkani vieressä seinällä riippuu tällainen kirjontatyö.

Äitini löysi sen jostain varastoistaan. Olen sen tehnyt seitsemännellä luokalla. Silloin en tykännyt käsitöistä juuri yhtään. En siis valinnut sitä valinnaiseksi aineeksi yläasteen lopuille luokille. Ehkäpä tuo inho johtui siitä, että piti tehdä ohjeiden mukaan ja kaikki teki samoja asioita. Yhdeksännellä luokalla aloin jo sitten kyllä ommella itselleni vaatteita  vanhoista lakanoista.

Tunnustus

Sain Kosotädiltä sydämellisen tunnustuksen. Kiitos.

Tunnustuksen ohjeet/säännöt ovat seuraavat:
- Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
- Valitse 5 blogia, joille annat tunnustuksen eteenpäin ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Päätin antaa tunnustukset  4 ihanalle blogille
- Villa Variksenmarja
- Paperiruusupuu
- Koukusta koukkuun
- Kädentaitojen ihmeet

Yksi ruusu on kasvanut...

Eipä paljoa synny. Yksi ruusu vain.

Vähän sähköteippiä, taittelua ja muotoon puristamista. Söpö. Ohjeen löysin täältä.

Pipo taas

Mikä ihana auringonpaiste tänään olikaan. Kun uskaltautui ulos, ei meinannut saada tarpeeksi tuosta kirkkaudesta. Nenänpäätä nipisteli pakkanen, mutta tuntui, että akut latautuivat vauhdilla.

Tuli taas tehtyä pipo, nyt mielivärilläni. Tämä on vähän samantapainen kuin Muita ihania-blogin pipo, tein sen kyllä omalla tavallani.

Pohdiskelua

Piti päiväkahville jotain makeaa saada. Teinkin sitten talvisia suklaamuffinseja.

Muuten olen päivää viettänyt mietiskellen tilkkutöitä. Olen jo monet kerrat luvannut pojulle tehdä päiväpeiton. Kankaitakin jo ostellut, mutta tekeminen on jäänyt. Eipä taida enää nuo avaruusaiheiset kankaatkaan olla enää 11-vuotiaalle sopivia. Tillkutyö kirjojani selaillessa löytyikin malli johon saisin pilkottua monenlaisia kankaita.

Malli ei ole edes vaikea, suikaleita vain. Pitänee siis etsiä leikkuri sekä kankaat ja pistää toimeksi.
Aikaisemmin olen tehnyt yhden sängynpeiton ja pari torkkupeitettä sekä muuta pientä.

Tämä tilkkutäkki on meidän sängyn päälla. Sen tikkasin käsin, kun tuommoisen ison täkin tikkaaminen koneella on yhtä tuskaa.

Pari peittoa olen tehnyt häälahjoiksi.

Kylmää

Tänään on ollut oikea pakkaspäivä. Aamulla, kun lapset lähtivät kävelemään koulua kohden, mittari näytti -22 astetta. Onneksi minä sain jäädä kotiin vain katselemaan tuota kylmyyttä ikkunasta.

Osui se auringonpaiste pikkuisen sisällekkin.

Onnistuin tekemään siitä paksusta langasta mieluisen piponkin, kun tarpeeksi monta kertaa yritin. Lopulta  siitä tuli samanlainen kuin huivi minkä eilen esittelin.

Ja tyttöselle kettu/koira/kissa/satuolento huivi. Turkoosi, totta kai.

Mitäköhän sitä tekisi

Viime päivät olen viihtynyt paremmin peiton alla lukemassa kuin käsitöitä tehden. Jotenkin on niin monta hommaa kesken, ettei mikään tunnu edistyvän. Ois huivia, pipoa, peittoa...

No kyllähän tämmöinen huivi valmistui. Tuubihuiviko tämän nimi nyt on, kun se on päistään yhteen ommeltu. Paksusta langasta virkkaamalla tehty, kiinteitä ja pylväitä. Nuo kivat raidat tulee siitä, että virkkasin vain silmukan takareunaan.

Tätä lankaa olisi vielä toinen kerä, josta suunnittelin pipoa. Kolme mallia olen jo tehnyt ja kaikki purkanut. Tuntuu, että minun päähäni ei pipot sovi.  Mutta enköhän vielä jonkinlaisen lämmittimen korvilleni tästä saa.

Yhden kirjankin taas ostin. Joulupukiltakin jo vähän toivoin tätä patalappukirjaa, mutta en vissinkään ollut viime vuonna tarpeeksi kiltti. Nyt kuitenkin kirja oli Juju-kerhon kuukaudenkirjana, ja sain sen sittenkin. Ihania patalappuja. Kunhan jonkun noista keskeneräisistä töistäni saan valmiiksi, niin sitten patalappuja alan koukuttamaan.

Pipo

Poju kyseli, että voisinko tehdä pipon, kun vanhassa palelee. Lankakorissa oli yksi musta kerä Kelo-lankaa. Muutamaa mallia aloittelin ja purin. Sitten katsoin uudesta alesta ostamastani Pieni, suuri Neulekirjastani mallineuleen ja neuloin vaan pötköä. Vähän lopussa kaventelin ja takasauman ompelin ja valmista tuli. En tiedä onko lämpöisempi, mutta ainakin pehmoinen ja uusi.

 Mutta mustaa neuletta on kyllä toivotonta valokuvata.

Boxi

Tänään piti lähteä viemään tällaista laatikkoa pienelle päivänsankarille, mutta meidän tyttönen on yhä kuumeessa niin emme päässeet vierailulle. Nyt boxi saa odotella meillä vielä jokusen päivän.

Laatikko on väsätty kenkälaatikosta ja papereista. Iloisen värikästä pienelle tytölle. Sisältä löytyy nuo kahvittelu tarvikkeet.

 

Välillä ompelua

Ennen joulua innostuin kaivamaan esiin ompelukoneenkin. Olin jo aiemmin syksyllä leikellyt palat valmiiksi tyttösen housuihin, mutta sopivan inspiraation puutteessa en ollut jaksanut ommella niitä.
Tyttönen on aina nirsoillut vaatteittensa kanssa, tarkka värien ja vähän mallienkin suhteen. Housuissa ongelmina on ollut napit ja vetskarit, kun niitä hän inhoaa eritoten. Siksipä tyttönen on kulkenut enimmäkseen collareissa. Nytkin muutin housut kuminauhavyötäroisiksi, mutta kangas on ohutta stretch farkkua. Jännityksellä sitten pyysin tyttöstä housuja kokeilemaan ja niistä tulikin yhdet suosikeista. Täytynee tehdä tällä mallilla lisää.

Poju innostui virkkaamaan ja tällaisen pannulapun sai aikaiseksi.

 Aika hyvä, kun ei aikaisemmin ole kiinteitä silmukoita tehnyt. Koulussa ei ole ollut kuin ketjusilmukkaketjujen virkkausta, vaikka on jo viidennellä. Ihmetelin vähän tuota, kun joka vuosi on kuitenkin puolet rättikässää ja puolet puutöitä. No ensiviikolla kuulemma alkavat neuloa.

Kesäksi hattu

Ja sitten kesäksi hattu. No ei ihan, mutta neulat saavat arvoisensa tyynyn.

Mohikaani

Joulun aikaan oli puhetta inkapiposta mohikaanilla. Yritin vähän etsiskellä kuvia netistä, en oikein löytänyt mieluista. Niinpä aloin vain virkata. Mielestäni virkkaamalla on helpompi tehdä nuo korvaläpät kuin neulomalla. Pipoon lisäsin sitten vain langanpätkiä irokeesiksi. Sitä en tiedä kehtaisiko kukaan tuo päässä kulkea julkisilla paikoilla.

Kettutyttö meilläkin

Näin Jaanan blogissa söpön kettuhuivin. Ajattelin sitä kokeilla tyttösen kaverille synttärilahjaksi. Ohjetta lueskelin täältä.

Loppiainen

Tänään olen keräillyt joulukoristeita pois ja kuusi kannettiin myös ulos, tosin neulaset taisivat jäädä sisälle. Vuosi on taas odotettaava tuota tunnelmaa ja nyt voi alkaa odottelemaan kevättä. Saa taas mietiskellä mitä siemeniä kylvää ja mitä uutta voisi kesäksi kokeilla.

Nyt sitten innostuin tuon uuden tekniikan myötä sukista. Tällä kertaa vauvojen junasukat pääsivät puikoille. Junassukkia on blogit pullollaan ja niihin liittyvä tarina on niin lämmin. Lueskelin ohjetta täältä. Kaivoin jo perinteisetkin sukkapuikot esiin, kunnes päätin yrittää muuttaa ohjetta varpaista varteen ohjeeksi. Ja tulihan niistä lähes tulkoon samannäköiset kuin alkuperäisistä. Nyt on ystäväni perheen uudelle tulokaalle varpaanlämmittimet.

Sukkia

Nyt keskityin sukkien neulomiseen uuden kirjani Varpaista varteen avulla. Tykästyin kovasti ideaan, että saisi kaksi sukkaa kerralla valmiiksi. Sukat neulotaan pyöröpuikolla rinnakkain. Kun idean älysi niin sukat valmistuivat helposti. Tosin, kun lankani oli vähän paksumpaa kuin ohjeissa, niin jouduin vähän soveltamaan ohjeita. Eka kokeilusta tuli uudet sukat itselleni. Lankana oli Novitan Aito Suomalainen sukkalanka.

Kantapääkin näyttää ihan kantapäältä. Varsi on tehty kirjan mukaisesti kuviolla nimeltä Toscana

Hetiperään tein ihan perus sukat tytölle raidallisesta Seitsemän veljeksestä. Nyt tuo pyöröpuikko tekniikka sujui jo hyvin.