Kaikki kesken

Olen nyt viimepäivät tehnyt ja aloitellut sen verran suuritöisiä juttuja, että tuntuu, että mikään ei etene.
Ensinnäkin aloin kasaamaan afrikankukkaspeittoa, kun niitä kukkasia on valmistunut sata kunta. No, täytyyhän niitä vielä virkkailla lisää, mutta teki niin mieli nähdä minkänäköistä siitä peitosta olisi tulossa. Tulee kyllä kiva peitto, kunhan paloja jaksaa tehdä vielä paljon lisää.

Toinen suuritöisempi juttu onkin sitten tilkkupäiväpeitto. Se voikin olla pitempi projekti, jos innostus lopahtaa. Nyt olen suikaloinut kankaita ja vähän jo ommellutkin. Siinä puuhatessa, mietin taas onko kuinka järkevää leikellä kankaita paloiksi ja sitten ommella niitä uudestaan kokonaiseksi. Kyllähän kangaskaupasta löytyisi mitä ihanampia kankaita valmiinakin. Mutta tilkkuilun ihanuus jäisi sitten kokematta, jos valmiin peiton ostaisi.

Tuossa leikkely paikkani vieressä seinällä riippuu tällainen kirjontatyö.

Äitini löysi sen jostain varastoistaan. Olen sen tehnyt seitsemännellä luokalla. Silloin en tykännyt käsitöistä juuri yhtään. En siis valinnut sitä valinnaiseksi aineeksi yläasteen lopuille luokille. Ehkäpä tuo inho johtui siitä, että piti tehdä ohjeiden mukaan ja kaikki teki samoja asioita. Yhdeksännellä luokalla aloin jo sitten kyllä ommella itselleni vaatteita  vanhoista lakanoista.