Nojatuoli

 Meillä mökkiä ei hirveesti ole sisustettu, huonekalut on vanhoja, vuosikymmeniä palvelleita. Enempi ja vähempi nuhruisia. Yksi nojatuoli on minusta kiva, mutta tosi nuhruinen. Nyt kesällä ajatellin tehdä jotain. Niinpä ompelin sille hupun. 

Kotoa löytyi rullallinen verhoilukangasta, eipä kauhean muodikasta eikä mitenkään nättiäkään, mutta ainakin tahratonta. 

Mittailin mökillä tuolista kaavat vanhaan lakanaan. Kotona sitten leikkelin uudesta kankaasta palat. Seuraavaksi roudasin ompelukoneen mökille, jotta olisi helpompi sovitellan ompeluvaiheessa huppua tuoliin.

Yllättävan hyvin tuo kaava toimi, ei tarvinnut montaa saumaa purkaa.

Pussukka

 Yhdestä Kantha-kirjonta harjoituksesta tuli söpö pussukka. Tähän pussukkaan löytyy kuvalliset englanninkieliset ohjeet ainakin täältä.

Itse en muistanut ottaa kuvia, kun niin innostuneena tein tätä. Tämä kuitenkin muodostuu neliöstä, omani taisi olla 40 cm x 40 cm. Vuoriksi löytyi oma värjäämä kankaanpalanen ja päälykangas on joku kirppikseltä löytynyt palanen. Tikkasin nuo kankaat yhteen virkkauslangoilla kantha-tyyliin suorin rivein.

Pussukkaa taitellessa ja ommelessa piti aika tarkkaan miettiä, mikä on päälypuoli ja mikä vuori. Mutta lopputulos on kyllä söpö kuin mikä.

Boro

Toissa syksynä olin Lahden Wellamo-opistossa kirjonta kurssilla. Kurssilla kokeiltiin erilaisia maailman kirjonta tyylejä: boroa,kanthaa, sashikoa... Tein pieniä harjoituksia ilman suunnitelmia ja boroa kokeilin vanhaan farkunlahkeeseen.

Nuo tikkaukset saa helposti suoraan, kun käyttää maalarinteippiä apuna.

Tästä harjoituksesta jalostui olkalaukku. Lahje oli minun mielestäni kivan mallinen, niin en sitten leikellyt lahjetta auki, vaan ompelin lahkeen kiinni pohjaksi ja sitten toiseen päähän vetoketjun. Aika näppärää ja nopeaa. Sisälle laitoin vuorin ja olkahihnaksi vanhasta laukusta nahkahihna.

Tästä tuli kyllä lempilaukku.

Viime vuonna en uskaltautunut opistolle kursseille. Toivottavasti ensi syksynä koronatilanne on niin hyvä, että pääsee taas muiden käsityöharrastajien seuraan.

Tilkkuja

 En ole pitkään aikaan tehnyt tilkkutöitä, mutta nyt olisi tarvetta pöytäliinalle. 

Halusin kokeilla jotain, mitä en ole aiemmin tehnyt ja löysin yhdestä vanhasta kirjastani ohjeen.  Kirja on Tilkku-unelmia (Hilde Lien ja Tina Eckeroth) ja kuvion nimi square dance. Tähän  malliin saisin silputtua useampaa kangasta.

Lähtökohtanahan tässä mallissa on neliöt, jotka ommellaan yhdeksi pinnaksi.

Sitten leikataan kaavaimen avulla uusia neliöitä, jotka sitten pyöräytetään niin, että tulee tuollaista kivaa pintaa.

Tämä oli kyllä kiva tekniikka. Aika helposti tulee hauskaa ja värikästä pintaa. Mutta ei tuosta vielä ole pöytäliinaa syntynyt. Viimeistely inspiraatiota odotellessa.

Vetoketjupussukka

 Seuraava ompeluharjoitukseni oli vetoketjupussukka.

 Oli siis pussilinen tällaisia iloisen värisiä vetoketjua, n. 30 cm pitkiä. Jotenkin luulen etten tämän värisiä ketjuja tule kovin usein tarvitsemaan (tosin kyllä niitä näiden pussukoidenkin teon jälkeen riittää vielä muuhunkin).

Koska ketjut olivat senverran kapeita, ettei ompelukoneestani löytynyt niin kapeata paininjalkaa, että olisin voinut ommella ketjut päällekkäin, ompelin vetoketjut puskusaumaan kolmepistosiksakilla. Loppujen lopuksi tuosta ompeleesta tulikin kiva tehosteommel. Vetoketjuja meni siis kuusi kappaletta ja ompelin joka toisen aina eripäin.

Näistä tuli kyllä kivat.

Reppu

 Olen yrittänyt herätellä ompeluharrastustani, kasseista ja pussukoista tuntui yksinkertaisimmalta aloittaa. Mutta tarvetta olisi kuitenkin reppuun. Olin jo katsellut kaupoista sellaista "rullareppua", vai miksiköhän sitä kutsutaan. Semmoinen pitkä reppu, missä yläosa rullataan tai rullaantuu.

Löysin kyllä ohjeenkin, mutta kärsivällisyyteni ei kuitenkaan riittänyt seurata tuota ohjetta. Mittailin vähän vanhoja reppujani mikä koko ja sitten vaan ilman isompia suunnitelluja työn touhuun.

Tuota päälykangasta minulla on nyt monta metriä, kun sekin löytyi anopin kätköistä (rullalla varmaan 4 m). Se on jotain huonekalukangasta, vähän paksumpaa. Nahkapalat ovat vanhasta nahkatakista, jonka olen joskus paloitellut. Vuori puuvillakangasta ja metalliosat vanhasta laukusta.

Tämä oli aika yksinkertainen ommella, kun en erikoisia krumeluureja tehnyt. Edessä on kaksi avointa taskua ja sisälläkin yksi. Repun suljin vetoketjulla.

Kantohihnat solmin yhteen vain solmuilla.

Ehkä laukun suhteet eivät ole ihan optimaaliset. Vähän pitkä vai sanoisinko syvä , kun repun pohjalta jotain etsii. Eikä tuo yläosa nyt rullalla pysy. mutta käyttöön tulee kyllä.

.

Kaapin kätköistä

 Minulla on jo vuoden päivät ollut kaappien kätköistä projekti. Yritän tuhota (tai paremminkin tehdä jotain hyödyllistä tai hyödytöntä) kaappeihin, laatikoihin,sängyn alle jemmaamille aarteille(tai rojulle, mitä me käsintekijät emme vaan voi heittää pois, kun sitä voi vielä joskus tarvita).

Nyt eteeni eksyivät värikkäät hexagon kangastilkut, valmiiksi pahvi malleihin harsittuina. En kyllä yhtään muista mitä näistä aika karsean värisistä paloista olin suunnitellut tulevan. Nämä ovat pyörineet jo melkein 20 vuotta nurkissa, muutaman kerran olen ne levitellyt ja katsellut joskos niistä jotain vielä tulisi. Nyt otin pussin käsiini, jos vihdoin heittäisn ne roskiin.Mutta...

Meille on eksynyt aika paljon mainoskasseja messuilta, monet  sellaisia, joita ei edes huvita käyttää isojen logojen tai vääränlaisten kuvien takia. Nykyisin nuo kassit alkavat olla kankaisia ja ihan kestävän tuntuisia. Niinpä otin yhden mustan kassin, johon nuo värikkäät hexagonit sopisivat. Ompelin ensin hexagonit toisiinsa, ja sattumalta niistä tulikin ihan oikean kokoinen tilkkupinta, joka oli aika helppo kiinnittää kassiin.

Tästä tuli oikeastaan kivempi kuin aavistinkaan, varmasti käyttöön. Mutta yhä noita kuusikulmioita jäi, joten saavat vissiinkin vielä pyöriä kaapissa, ainakin jonkinaikaa.

Verho

 

Ompeluhuoneen sisustaminen jatkuu. Nyt ompelin verhon vanhoista pitsilakanoista, joita sain perintönä anopin liinavaatekaapista. Kauniita lakanoita virkatuilla pitseillä, mutta eihan noita nykyään eneää osata käyttää.

Leikkelin  sitten lakanoista pitsiosuuksia reilulla kädellä ja ompelin kolmen lakanan pitsit pystysuoraan ja yhden vielä alas poikittain, jotta verholle tuli tarpeeksi pituutta.

Tuli kyllä nätti verho, ja toivon että anoppikin olisi ollut tyytyväinen, kun hienot käsityöt saatiin näkösälle pimeästä kaapista.

Vielä noita lakanoita jäi, pitäisi keksiä mitä muuta niistä voisi tehdä.

Lisää sisustusta

Varapeitot ja tyynyt veivät tilaa vaatehuoneessa.Niille piti keksiä joku muu säilytyspaikka. Ompeluhuoneen sänky kaipasi tyynyja, joten siinähän se oli ratkaisu. 

Etsin muutaman kankaan jotka ompelin tyynyliinoiksi. Ompelukone kangas löytyi joskus Eurokankaan palalaarista, enkä ollut vielä keksinyt sille käyttöä. Leikkelin kankaan  puoliksi ja ompelin. Suljin tyynyn vain solmulla, jotta kangas olisi käytettävissä johonkin muuhun, jos joskus saisin idean mihin käyttää noita somia ompeukoneita.

Retrotyyny suoraan 70 luvulta, on ommeltu äidin pöytäliinasta.

Oma huone

Kohta kaksi vuotta sitten esikoinen muutti pois kotoa. Ja minä heti valloitin pojan huoneen itselleni ompelu/askarteluhuoneeksi.

Siitä lähtien olen sitten vähitellen sisustellut huonetta. Vuosi sitten kävin Lahdessa Wellamo-opiston kirjontakursseilla ja sielä aloittelin torkkupeittoa, joka nyt saa tehdä päiväpeiton virkaa ompeluhuoneessani. Pitihän tuonne kuitenkin jättää sänky, jos vaikka esikoinen tarvitsee vielä yösijan silloin tällöin.

 

Tuolla kirjontakurssilla keskityttiin maailman kirjontoihin: sashiko,kantha,boro tulivat tutuiksi. Minä innostuin tuosta kantha maailmasta. Sovelsin sitä tietty vähän omalla tavallani.

Etsin kangasvarastoistani iloisen värisiä puuvillakankaita ja lankavarastoista kirkkaita virkkauslankoja.

Leikkelin kankaista  44x24 cm suorakaiteita ja neliöitä 24x24. Taustakankaiksi leikkelin myös yksivärisiä paloja, vanua en laittanut väliin. Kirjoin nuo erillisinä paloina kantha tyyliin etupistoilla. Halusin vähän muutakin kuin noita suoria viivoja, joten sommittelin sinne tänne sudenkorentoja ja kukkia.

Noiden palojen sommittelu olikin sitten urakka, kunnes sain ne mieleiseeni järjestykseen.

Ompelin nuo palat etupuolelta koneella ja taustakankaat yhdistin sitten käsin ompelemalla. Kokoa peitolla on noin 150 x 200. Vähän pieni päiväpeitoksi, mutta kyllä se kelpaa toistaiseksi.

Tuo kirjottu pinta tuntuu käden alla tosi mukavalta. Jo kirjoessani noita paloja, istuksin välillä vain silitellen kankaita.