Sain joululahjaksi "kudontakehyksen" (pinloom), kun pyysin miestä tekemään sellaisen. Ajattelin, että kokeilen tuollaista itsetehtyä, ennenkuin ostan oikean, jos vaikka ei tämä tekniikka maistukkaan. Idea tähän hommaan syntyi, kun Wellamo-opistolla oli kurssi Neljän tekniikan villatakki. Itse en tuolle kurssille ehtinyt, mutta ig:ssä seurasin kurssin vetäjän Pia Heilän postauksia ja alkoi tuo kudontakehys kiinnostaa. Eipä auttanut muu kuin vähän googlailla.
Etsin netistä kehyksen teko ohjeen ja kuvia (https://adventuresinpinloomweaving.com/2018/08/02/pin-loom-templates/). Tässä meidän kehyksessä nuo naulat eivät ole parhaita mahdollisa, koska niissä on kannat, mutta toimivat kuitenkin.
Pujotteluneulaksi ostin villaneula/päättelyneula paketin. Niissä on isohko siimalenkki, johon on helppo pujottaa lanka ja olivat tarpeeksi pitkiä omaan kehykseeni, jolla saa siis tehtyä 14x14 cm neliöitä.
Opettelin kehyksen käytön kuvista (https://www.mielkesfiberarts.com/pin-loom-weaving-a-photo-tutorial/). Jo heti ensimmäisellä kokeilulla jäin koukkuun. Käytin villasukkien jämälankoja. Kun olin muutaman palan kutonut, niin piti etsiä kaikki harmaat, beiget ja muut hillityt jämälankani, sillä halusin niistä neuletakin.
Palojen ympärille virkkasin kerroksen ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita.Palat kiinnitin toisiinsa etupuolelta ketjusilmukoilla. (https://www.cherryheartcrochet.co.uk/2014/09/crochet-joining.html)
Olin vähän tylsä, enkä muotoillut takkiani mitenkään ihmeellisesti, vain palarivejä kiinni toisiinsa ja hihatkin tasapötkylöitä. Tuli vähän sellainen "kimono".
Helman, etureunan ja kauluksen ympäri virkkasin seitsemän kerrosta kiinteillä, silmukan takareunaan.
