Mosaiikkivirkkaus

Viime talvena tuli monessa paikkaa vastaan sana mosaiikkivirkkaus. Se kiehtoi ja etsiskelin ohjetta, mutta tuolloin ei hakusanat hirveesti tuottaneet tuloksia. Päätin kuitenkin kokeilla yhtä. Ravelrysta löytyi lämpötilapeitto, jossa oli kivan näköisiä neliöitä. Yhden neliön onnistuin virkkaamaan, mutta kyllä oli hankalaa ja siihen se sitten jäi.

Keväällä kuitenkin heräsin siihen, että pitäisi yksi peitto virkata, kun sukulaispoika pääsee ripille ja perinteisesti olen rippilapsille virkannut peiton. Mietiskelin pojalle sopivaa aihetta ja taas törmäsin netissä mosaiikkivirkkaukseen. Nyt syvennyin aiheesees ja löysin hyvän ohjeen, jonka avulla tuo tekniikka aukesi. Aika yksinkertaistahan tuo loppujenlopuksi onkin, taisin vaan aloittaa ekaksi opettelun turhan vaikeasti neliö mallista. Tuo vaakasuora eteneminen on paljon helpompaa.

Etsiskelin netistä erilaisia kaaviokuvia, joita sitten tein pötköön satunnaisessa järjestyksessä, kunnes peitolla oli tarpeeksi kokoa. Kaikki raidat ovat erilaisia.

Lankana tässä oli myhomeliving sukkalangat, vaalean ja tummanharmaat sekä musta ja valkoinen. Sekä pikkuisen jotain vihreetä jämälankaa.

Reunuksen tein  tuon "lämpötilapeiton" ohjeen mukaisesti, vähän suurempana tosin.

Tästä tuli kyllä hieno, en meinannut raaskia luopua koko peitosta. Täytynee teehdä itselle oma joskus.

Oma huone

Kohta kaksi vuotta sitten esikoinen muutti pois kotoa. Ja minä heti valloitin pojan huoneen itselleni ompelu/askarteluhuoneeksi.

Siitä lähtien olen sitten vähitellen sisustellut huonetta. Vuosi sitten kävin Lahdessa Wellamo-opiston kirjontakursseilla ja sielä aloittelin torkkupeittoa, joka nyt saa tehdä päiväpeiton virkaa ompeluhuoneessani. Pitihän tuonne kuitenkin jättää sänky, jos vaikka esikoinen tarvitsee vielä yösijan silloin tällöin.

 

Tuolla kirjontakurssilla keskityttiin maailman kirjontoihin: sashiko,kantha,boro tulivat tutuiksi. Minä innostuin tuosta kantha maailmasta. Sovelsin sitä tietty vähän omalla tavallani.

Etsin kangasvarastoistani iloisen värisiä puuvillakankaita ja lankavarastoista kirkkaita virkkauslankoja.

Leikkelin kankaista  44x24 cm suorakaiteita ja neliöitä 24x24. Taustakankaiksi leikkelin myös yksivärisiä paloja, vanua en laittanut väliin. Kirjoin nuo erillisinä paloina kantha tyyliin etupistoilla. Halusin vähän muutakin kuin noita suoria viivoja, joten sommittelin sinne tänne sudenkorentoja ja kukkia.

Noiden palojen sommittelu olikin sitten urakka, kunnes sain ne mieleiseeni järjestykseen.

Ompelin nuo palat etupuolelta koneella ja taustakankaat yhdistin sitten käsin ompelemalla. Kokoa peitolla on noin 150 x 200. Vähän pieni päiväpeitoksi, mutta kyllä se kelpaa toistaiseksi.

Tuo kirjottu pinta tuntuu käden alla tosi mukavalta. Jo kirjoessani noita paloja, istuksin välillä vain silitellen kankaita.

 

Kesän muisto

Meillä oli kesällä rippijuhlat. Kesän kuumimpana päivänä. Siinä ei kauheasti naurattanut, kun yritti pitää tarjottavia viileenä ja vieraiden nestetasapainon kunnossa. Ei vaiskaan, kyllä se oli mukava päivä, kun kuopus pääsi ripille.
Ei löytynyt neidille sopivaa mekkoa kaupasta ja lupasin yrittää ommella hälle haluamansa. En ole ommellut pitkään aikaa vaatteita. Eikä nyt löytynyt ihan oikeaa kaavaa, vaan ajattelin että kyllähän tuosta melkein oikeasta kaavasta saa muokattua toivotunlaisen. Ei ehkä olisi pitänyt olla niin optimistinen. Kyllä sain muutamaan kertaan purkaa saumoja ja leikellä uutta muotoa. No loppujen lopuksi mekko kelpasi käyttäjälleen, mutta ehkä ei kannata tutkia lopputulosta liian läheltä.

Lahjaksi tein peiton. Tyttö pitää mangasta ja animesta ja siitä maailmasta löysin kuvan peittoon.

Tein sen taas c2c-tekniikalla, villalangoista. 

Täällä taas

Tämän vuoden teemana minulla on ollut tuhota kaappien sisältöä. Elikkä tehdä kaikesta hamstraamastani materiaalista jotain. Kaikilla meillä käsitöihin hurahtaneilla on vissiinkin synnynäinen ominaisuus tallettaa kaikki mahdollinen tavara ja materiaali, jos siitä vaikka voisi tehdä jotain ja eihän tätä nyt roskiin voi laittaa. Ja kaappitilahan on rajallinen. Ei teemavuosi kauhen hyvin ole mennyt. Kaapit pursuaa yhä.

Alkuvuosi meni tuhotessa lankavarastoja (jotka yhä täyttää monen monta laatikkoa). Mutta tyytyväisin olen, että sain käytettyä yhden lankapussukan, joka sisälsi kaikenlaisia omituisia lankoja, paksuja , ohkaisia, akryylia ja sekoitelankoja... En edes tienyt mistä ne kaikki langat olivat meille pesiytyneet ja mitä niistä oli alunperin tehty. Nyt oli vain jäljellä epämääräisiä langan loppuja ja kerän puolikkaita. Kun aloin tätä pussia virkkaamaan peitoksi, ajattelin, että piilotan sen sitten jonnekin pois silmistä ja pois mielestä.

Virkkasin peiton c2c-tekniikalla, ja lankoja virkkasin kerä kerältä ilman suunnitelmaa. Vähän valikoin värien järjestystä niin että siitä tulisi mahdollisimman sekainen. Ohuemmat virkkasin kaksin- tai kolminkertaisena ja koukku oli kasin koukku.

Mutta lopputulos yllätti täysin. Peitto on mukavan pehmeä ja värityskin hauskan rouhea. Siinä se kököttää sohvan kulmalla ihan näkyvillä ja on käytössäkin nyt viileiden iltojen turvana. On niin mukava käpertyä pehmeän ja lämpimän peiton alle lukemaan.

Vielä yksi

Aika monta peittoa on tullut virkattua viime vuosina. Useimmat ovat olleet jämälanka projekteja. Tähän peittoon ostin ihan uudet langat. Tai eivät tainneet langat olla takoitettu peitoksi, mutta semmoinen niistä valmistui. Langat ovat Novitan Kaiku-lankoja, jotka ostin Lahden Pala-kangas kaupasta. Sielä on kiva tapa myydä lankojakin kilohinnalla, 10 euroa kilo. Joten kerälle tuli hinnaksi euro. Ostin neljä kerää kolmea väriä. Ja melkein kaikki meni.

Halusin kokeilla siksak-virkkausta, kun sitä näki joka puolelle. Peitosta tuli kyllä kivan pehmeä ja tykkäsin näistä rauhallisista väreistäkin.

 

 

Lämpöä

Viileä kesä teemalla jatketaan. Lämpöä tarvitaan varpaille ja vähän muullekin kropalle. Peitto korviin asti.

Tämä  peitto lähti jämälankaprojektina, mutta joutui sitä ostamaan muutaman kerän lisää, jotta sai harmoonisen kokonaisuuden aikaiseksi. Nämä Paju-neliöt ovat niin kauniita, että ne kaipasivat tällaisia aika hillittyjä värejä. Lankana oli Seitsemää veljestä ja Nallea, niin ei peitosta kauhean pehmoista tullut.

Ei tämä kyllä omia palelevia varpaita lämmitä, kun tuli annettua se äidille. Pitäisikin ehkä tehdä toinen, kun tuo Paju-neliö on niin nätti.

 

 

Jämälankoja

Tämän vuoden tavoitteena on ollut päästä eroon jämälangoista. Niitähän jokaisella neulojalla ja virkkaajalla riittää. Päätin nyt tehdä peittoja. Keräilin kaikki villasekoitelankojen loput kasaan ja eikun suunnittelemaan.

Ensimmäisen virkkasin isoäidin neliöistä, eri kokoisista.

Toiseen virkkailin tuollaisia pylväspampuloita. Yhdellä värillä kerros kerrallaan. Mukavaa pintaa saa näinkin. 

 

 Eihän nuo jämikset vielä loppuneet ja jostain niitä syntyy kokoajan uusia.