sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Pipoja

Voi, kun päivät kuluvat niin nopeasti näin syksyllä. Ei meinaa millään saada tehtyä kaikkea mitä pitäisi saati haluaisi. Ei tänne blogiinkaan meinaa uusia päivityksiä ehdi tehdä. Kaikenlaista sitä näpertää, mutta ei ole huvittanut kameraan tarttua, jotta jotain näytettävää olisi.

Nyt olen pipoja neulonut ja virkannut. Ensin tällaisen huumoripläjäyksen. Näin kuvan jossain ja heti tuli olo, että tuo on pakko tehdä. Vaikka meillä ei perheessä ole jalkapalloilijaa eikä poju varmasti tämmöistä päähänsä laittaisi. (Itkua melkein väänsi, kun luuli joutuvansa käyttämään tätä.) Da daa, virkattu jalkapallopipo siis.


Tytölle neuloin Wurm-pipon ohjetta mukaillen ensin Novitan Usva-langasta myssyn. Kuului vain, että kutittaa, en käytä. Ok, otin sitten jotain akryylilankaa ja kerän Novitan Sädettä ja tein samanmoisen pipon. Kommentti oli ok. Mutta kaupasta haluttiin kuitenkin muotipipo, joka menee varmemmin päähän. Taitaa äidin tekeleet alkaa jäädä komeronhyllylle, ei kelpaa enää omatekoiset.


Kesän viimeisiä kukkia piti keräillä maljakkoon, yöksi luvataan jo pakkasta.


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Juhlintaa

Me ollaan vietetty pojun 12-vuotis synttäreitä tänä viikonloppuna. Ei mennyt niinkuin strömsöössä tällä kertaa nuo leivonnat. Täytekakkupohjat eivät kohonneet, hyydykekakku ei hyytynyt ja sipulipiirakasta tuli liiankin mehveää, ei pysynyt kasassa. No saatiin vieraat kuitenkin syötettyä. Ja huokailin kuinka nopeasti 12 vuotta on vierähtänyt.


Tällä kertaa kasasin tällaisen legokakun. Nykyisin on kiva, kun ihan ruokakaupasta löytyi tuollainen neljän värin sokerimassa paketti, josta sitten kaulitsin ja pyörittelin vähän legoja.


Poju koversi kurptsalyhdyn kahvipöydän koristeeksi.

Tänään ehdin sitten vähän jo istahtaa pöydän ääreen kahvipussien kanssa. Olen facebookissa katsellut hienoja kahvipussikasseja ja sieltä löytyi hyvä ja selvä ohjekkin näihin taitteluihin. Ensimmäisen neliöni sain väsättyä. Nyt huokailenkin vaan, että päivässä saisi olla enemmän tunteja, kun olisi kaikenlaista mitä pitäisi ja haluaisi tehdä.


maanantai 16. syyskuuta 2013

Kännyköitä

Pojulla on kohta synttärit ja toivelistalla oli uusi kännykkä tai älypuhelimia nuo nykyisin taitavat olla. Kävimmekin viikonloppuna noita laitteita katselemassa ja tarttui itsellekin uusi vehje mukaan. Onhan se sormi ollut vähän suussa, kun olen yrittänyt tutustua laitteeseen. Pystyyhän sillä jopa puheluitakin soittamaan. Totesin kyllä, että on se hyvä, että on nyt kotona omasta takaa kännytukihenkilö, kun pojallakin on samanlainen vehje.
Pitihän näille hienoille aparaateille sitten tehdä uudet pussukat. Langaksi jotain akryylilankaa, kun se toimii kuulemma kuin mikrokuitupyyhe. Virkkukoukulla koukkusin neliöt, jotka sitten taittelin ja ompelin sopiviksi.



Muuten puikoilla on sitten jotain valkoista.


lauantai 7. syyskuuta 2013

Syyskuun lämmössä

Vaikka on kovin lämpöistä syyskuuksi, niin aamuisin on kuitenkin kylmä. Jo muutamana aamuna töihin kävellessä on näppejä paleltanut. Niinpä ajattelin, että tyttösenkin käsiä kylmää jo.  Nopsasti neuloin tällaiset pöllökämmekkäät.




Eipä ole saanut monesti syyskuussa nauttia näin hienoista mökkikeleistä.



keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Meidän poju on kanssa ollut pienen ikänsä kiinnostunut kästöistä ja askartelusta. Nyt hänelle iski kanavatyö innostus. Ensimmäisen kanavatyön annoin pojalle joskus 5-vuotiaana, kun halusi jotain tehdä kun äitikin teki. Vähän vaikean työn annoin pienelle, kun kirpikseltä olin sellaisen löytänyt. No keskenhän se jäi. Nyt kuitenkin muutama viikko sitten poju löysi työn uudelleen ja muutamassa illassa se tulikin valmiiksi.


Nyt poju itse löysi kirppikseltä kaksi isompaa kanavatyötä ja ne piti saada heti. Niitä oli jo joku aloitellut, mutta ei se haitannut.

Tätä kukkatyötä poju nyt aloittelee.


 Itse en ole koskaan kanavatöitä tehnyt, ristipistoja kyllä enemmänkin.

Tänään kävin pikaisesti Lahden markkinoilla hakemassa tällaisen rullan.


Valkoista trikookudetta n. 4 kiloa. Tuliskohan tästä taas mattoa.