Tilkkuja

 En ole pitkään aikaan tehnyt tilkkutöitä, mutta nyt olisi tarvetta pöytäliinalle. 

Halusin kokeilla jotain, mitä en ole aiemmin tehnyt ja löysin yhdestä vanhasta kirjastani ohjeen.  Kirja on Tilkku-unelmia (Hilde Lien ja Tina Eckeroth) ja kuvion nimi square dance. Tähän  malliin saisin silputtua useampaa kangasta.

Lähtökohtanahan tässä mallissa on neliöt, jotka ommellaan yhdeksi pinnaksi.

Sitten leikataan kaavaimen avulla uusia neliöitä, jotka sitten pyöräytetään niin, että tulee tuollaista kivaa pintaa.

Tämä oli kyllä kiva tekniikka. Aika helposti tulee hauskaa ja värikästä pintaa. Mutta ei tuosta vielä ole pöytäliinaa syntynyt. Viimeistely inspiraatiota odotellessa.

Fyysistä etäisyyttä ja henkistä läheisyyttä

 Viime keväänä, kun korona-aika alkoi ja sulki kaiken, niin meidän käsityö ystäväryhmä keksi Together at home-projektin. Kukin tekisi tykönään jotain koronatilanteen inspiroimana, tekniikka vapaa.

Minulle syntyi nopeasti idea, joka jalostui sitten työksi nimeltään Fyysistä etäisyyttä ja henkistä läheisyyttä.

Fiilikset oli aika synkeät ja vähän pelottavatkin viime keväänä, kun tuntematon uhka sulki kaikki omiin oloihinsa. Oma koti tuntui parhaalta paikalta, jossa ajatteli muualla olevia läheisiä ja toivoi parasta. Ei silloin kyllä uskonut tämän jatkuvan näin kauan. Vaikka tilanne ei ole tänä keväänäkään ollut paljon parempi, niin kuitenkin olo on toiveekkampi. Sitä odottelee rokotusta ja kesää jo aika postiivisissa fiiliksissä.

Tuohon kirjonta työhön vielä. Nuo talot on tehty mola-tekniikalla. Kirjonnassa käytin etupistoja ja solmipistoja.

Kaapin kätköistä

 Minulla on jo vuoden päivät ollut kaappien kätköistä projekti. Yritän tuhota (tai paremminkin tehdä jotain hyödyllistä tai hyödytöntä) kaappeihin, laatikoihin,sängyn alle jemmaamille aarteille(tai rojulle, mitä me käsintekijät emme vaan voi heittää pois, kun sitä voi vielä joskus tarvita).

Nyt eteeni eksyivät värikkäät hexagon kangastilkut, valmiiksi pahvi malleihin harsittuina. En kyllä yhtään muista mitä näistä aika karsean värisistä paloista olin suunnitellut tulevan. Nämä ovat pyörineet jo melkein 20 vuotta nurkissa, muutaman kerran olen ne levitellyt ja katsellut joskos niistä jotain vielä tulisi. Nyt otin pussin käsiini, jos vihdoin heittäisn ne roskiin.Mutta...

Meille on eksynyt aika paljon mainoskasseja messuilta, monet  sellaisia, joita ei edes huvita käyttää isojen logojen tai vääränlaisten kuvien takia. Nykyisin nuo kassit alkavat olla kankaisia ja ihan kestävän tuntuisia. Niinpä otin yhden mustan kassin, johon nuo värikkäät hexagonit sopisivat. Ompelin ensin hexagonit toisiinsa, ja sattumalta niistä tulikin ihan oikean kokoinen tilkkupinta, joka oli aika helppo kiinnittää kassiin.

Tästä tuli oikeastaan kivempi kuin aavistinkaan, varmasti käyttöön. Mutta yhä noita kuusikulmioita jäi, joten saavat vissiinkin vielä pyöriä kaapissa, ainakin jonkinaikaa.

Oma huone

Kohta kaksi vuotta sitten esikoinen muutti pois kotoa. Ja minä heti valloitin pojan huoneen itselleni ompelu/askarteluhuoneeksi.

Siitä lähtien olen sitten vähitellen sisustellut huonetta. Vuosi sitten kävin Lahdessa Wellamo-opiston kirjontakursseilla ja sielä aloittelin torkkupeittoa, joka nyt saa tehdä päiväpeiton virkaa ompeluhuoneessani. Pitihän tuonne kuitenkin jättää sänky, jos vaikka esikoinen tarvitsee vielä yösijan silloin tällöin.

 

Tuolla kirjontakurssilla keskityttiin maailman kirjontoihin: sashiko,kantha,boro tulivat tutuiksi. Minä innostuin tuosta kantha maailmasta. Sovelsin sitä tietty vähän omalla tavallani.

Etsin kangasvarastoistani iloisen värisiä puuvillakankaita ja lankavarastoista kirkkaita virkkauslankoja.

Leikkelin kankaista  44x24 cm suorakaiteita ja neliöitä 24x24. Taustakankaiksi leikkelin myös yksivärisiä paloja, vanua en laittanut väliin. Kirjoin nuo erillisinä paloina kantha tyyliin etupistoilla. Halusin vähän muutakin kuin noita suoria viivoja, joten sommittelin sinne tänne sudenkorentoja ja kukkia.

Noiden palojen sommittelu olikin sitten urakka, kunnes sain ne mieleiseeni järjestykseen.

Ompelin nuo palat etupuolelta koneella ja taustakankaat yhdistin sitten käsin ompelemalla. Kokoa peitolla on noin 150 x 200. Vähän pieni päiväpeitoksi, mutta kyllä se kelpaa toistaiseksi.

Tuo kirjottu pinta tuntuu käden alla tosi mukavalta. Jo kirjoessani noita paloja, istuksin välillä vain silitellen kankaita.

 

Koneen surinaa

Nyt on ompelukone saannut taas surista. Vihdoin ompeluinnostus iski, toivottavasti se jatkuu vielä muutaman päivän.  Pojun päiväpeitto alkaa hahmottua pikku hiljaa.

Kaikki kesken

Olen nyt viimepäivät tehnyt ja aloitellut sen verran suuritöisiä juttuja, että tuntuu, että mikään ei etene.
Ensinnäkin aloin kasaamaan afrikankukkaspeittoa, kun niitä kukkasia on valmistunut sata kunta. No, täytyyhän niitä vielä virkkailla lisää, mutta teki niin mieli nähdä minkänäköistä siitä peitosta olisi tulossa. Tulee kyllä kiva peitto, kunhan paloja jaksaa tehdä vielä paljon lisää.

Toinen suuritöisempi juttu onkin sitten tilkkupäiväpeitto. Se voikin olla pitempi projekti, jos innostus lopahtaa. Nyt olen suikaloinut kankaita ja vähän jo ommellutkin. Siinä puuhatessa, mietin taas onko kuinka järkevää leikellä kankaita paloiksi ja sitten ommella niitä uudestaan kokonaiseksi. Kyllähän kangaskaupasta löytyisi mitä ihanampia kankaita valmiinakin. Mutta tilkkuilun ihanuus jäisi sitten kokematta, jos valmiin peiton ostaisi.

Tuossa leikkely paikkani vieressä seinällä riippuu tällainen kirjontatyö.

Äitini löysi sen jostain varastoistaan. Olen sen tehnyt seitsemännellä luokalla. Silloin en tykännyt käsitöistä juuri yhtään. En siis valinnut sitä valinnaiseksi aineeksi yläasteen lopuille luokille. Ehkäpä tuo inho johtui siitä, että piti tehdä ohjeiden mukaan ja kaikki teki samoja asioita. Yhdeksännellä luokalla aloin jo sitten kyllä ommella itselleni vaatteita  vanhoista lakanoista.

Pohdiskelua

Piti päiväkahville jotain makeaa saada. Teinkin sitten talvisia suklaamuffinseja.

Muuten olen päivää viettänyt mietiskellen tilkkutöitä. Olen jo monet kerrat luvannut pojulle tehdä päiväpeiton. Kankaitakin jo ostellut, mutta tekeminen on jäänyt. Eipä taida enää nuo avaruusaiheiset kankaatkaan olla enää 11-vuotiaalle sopivia. Tillkutyö kirjojani selaillessa löytyikin malli johon saisin pilkottua monenlaisia kankaita.

Malli ei ole edes vaikea, suikaleita vain. Pitänee siis etsiä leikkuri sekä kankaat ja pistää toimeksi.
Aikaisemmin olen tehnyt yhden sängynpeiton ja pari torkkupeitettä sekä muuta pientä.

Tämä tilkkutäkki on meidän sängyn päälla. Sen tikkasin käsin, kun tuommoisen ison täkin tikkaaminen koneella on yhtä tuskaa.

Pari peittoa olen tehnyt häälahjoiksi.

Kännykkäpusseja

Keksin mitä tehdä niistä isoäidin kukkatarhan tilkuista, jotka löysin muutama päivä sitten. Tai ainakin osasta niistä. Kännykkäpusseja. Tässä pari kokeiluversiota.

Näihin meni neljä tilkkua ja vuorikankaaksi vanhaa lakanaa. Ehkä noista tilkuista voisi tehdä penaaleja tai muita pikkupussukoita.

Tilkkuja

Yhdestä laatikosta löytyi tällaisia tilkkuja.

Joskus kun aloittelin tillkutöiden tekemistä, innostuin näistä isoäidin kukkatarhan tilkuista. En kyllä muista mitä olin näistä aikonut tehdä. Ovat niin sekavärisiä, eivätkä värit oikein sovi toisiinsa.

Kangas leikataan kuusikulmion mallisiksi pahvimallilla, pienempi pahvinen kuusikulmio laitetaan tilkun sisään ja ommellaan apuompeleella tai teipillä kiinni.

Kuusikulmiot ommellaan sitten käsin toisiinsa.
Laatikosta löytyi myös yksi valmis kukka.

Silloin aikoinaan olen tehnyt yhden tyynyn näistä paloista.

Lapset on tykänneet näistä lappusista ja ovat sommitelleet niitä yhteen eritavoin. Ehkei näistä pidäkkään yrittää tehdä kukkasia vaan sommitella ne muuten yhteen. No, ehkäpä näistä vielä tulee jotain.