Aurinkoa tiedossa

Meillä nuori harrastaa cosplaytä, tai harrastaisi mutta viimeisen vuoden aikana on kaikki con-tapahtumat peruttu.

Minä kuitenkin virkkasin auringonvarjon, jota voisi jonkun asun kera ehkä käyttää sitten tulevaisuuudessa.

Rungon otin vanhasta  lasten sateenvarjosta ja "kankaaksi" virkkasin sitten puuvillalangasta pitsiliinan. Ohje liinaan oli jossain vanhassa lehdessä, ihan tavallinen pyöreä liina, jota virkkasin kunnes se oli sopivankokonen sateenvarjon runkoon.

Kivahan siitä tuli.

 

Verho

 

Ompeluhuoneen sisustaminen jatkuu. Nyt ompelin verhon vanhoista pitsilakanoista, joita sain perintönä anopin liinavaatekaapista. Kauniita lakanoita virkatuilla pitseillä, mutta eihan noita nykyään eneää osata käyttää.

Leikkelin  sitten lakanoista pitsiosuuksia reilulla kädellä ja ompelin kolmen lakanan pitsit pystysuoraan ja yhden vielä alas poikittain, jotta verholle tuli tarpeeksi pituutta.

Tuli kyllä nätti verho, ja toivon että anoppikin olisi ollut tyytyväinen, kun hienot käsityöt saatiin näkösälle pimeästä kaapista.

Vielä noita lakanoita jäi, pitäisi keksiä mitä muuta niistä voisi tehdä.

Lisää sisustusta

Varapeitot ja tyynyt veivät tilaa vaatehuoneessa.Niille piti keksiä joku muu säilytyspaikka. Ompeluhuoneen sänky kaipasi tyynyja, joten siinähän se oli ratkaisu. 

Etsin muutaman kankaan jotka ompelin tyynyliinoiksi. Ompelukone kangas löytyi joskus Eurokankaan palalaarista, enkä ollut vielä keksinyt sille käyttöä. Leikkelin kankaan  puoliksi ja ompelin. Suljin tyynyn vain solmulla, jotta kangas olisi käytettävissä johonkin muuhun, jos joskus saisin idean mihin käyttää noita somia ompeukoneita.

Retrotyyny suoraan 70 luvulta, on ommeltu äidin pöytäliinasta.

Oma huone

Kohta kaksi vuotta sitten esikoinen muutti pois kotoa. Ja minä heti valloitin pojan huoneen itselleni ompelu/askarteluhuoneeksi.

Siitä lähtien olen sitten vähitellen sisustellut huonetta. Vuosi sitten kävin Lahdessa Wellamo-opiston kirjontakursseilla ja sielä aloittelin torkkupeittoa, joka nyt saa tehdä päiväpeiton virkaa ompeluhuoneessani. Pitihän tuonne kuitenkin jättää sänky, jos vaikka esikoinen tarvitsee vielä yösijan silloin tällöin.

 

Tuolla kirjontakurssilla keskityttiin maailman kirjontoihin: sashiko,kantha,boro tulivat tutuiksi. Minä innostuin tuosta kantha maailmasta. Sovelsin sitä tietty vähän omalla tavallani.

Etsin kangasvarastoistani iloisen värisiä puuvillakankaita ja lankavarastoista kirkkaita virkkauslankoja.

Leikkelin kankaista  44x24 cm suorakaiteita ja neliöitä 24x24. Taustakankaiksi leikkelin myös yksivärisiä paloja, vanua en laittanut väliin. Kirjoin nuo erillisinä paloina kantha tyyliin etupistoilla. Halusin vähän muutakin kuin noita suoria viivoja, joten sommittelin sinne tänne sudenkorentoja ja kukkia.

Noiden palojen sommittelu olikin sitten urakka, kunnes sain ne mieleiseeni järjestykseen.

Ompelin nuo palat etupuolelta koneella ja taustakankaat yhdistin sitten käsin ompelemalla. Kokoa peitolla on noin 150 x 200. Vähän pieni päiväpeitoksi, mutta kyllä se kelpaa toistaiseksi.

Tuo kirjottu pinta tuntuu käden alla tosi mukavalta. Jo kirjoessani noita paloja, istuksin välillä vain silitellen kankaita.

 

9 vuotta

 

9 vuotta sitten aloitin tämän blogin. Nyt pari vuotta on ollut tosi hiljaista. Ajattelin kuitenkin vielä kerran yrittää. Tämä kirjoittelu ja omien kokeilujen kertoilu on kuitenkin niin kivaa. Ja se fiilis, kun lukee jonkun vierailijan kommentteja on kyllä kokemisen arvoinen.

Postausten tekeminen hiipui oikeastaan valokuvaamisen vaikeuteen ja kuvien muokkaamiseen tarvittavan ajan puutteeseen. Nyt ajattelin etten stressaa noista kuvista.

Käsitöitä olen koko ajan tehnyt, niistä voikin nyt tehdä monta postausta. Enää ei tarvitse (tai ei saa) lapsille väsäillä amigurumeja ja muita "lapsellisia" juttuja, vaan  pitää keksiä aikuisempia tuunailuja.

Joten kiva olla täällä taas!