Piparit

Meillä on piparien paistopäiväksi vakiintunut itsenäisyyspäivä. Itse en ole oikein tyytyväinen omiin piparkakkuihini. En ole löytänyt luottotaikinaa. Äitini ja anoppini piparit ovat hyviä. Toiset ohuita ja kovia , toiset paksuja ja rapsakoita. Itse kun olen kummankin taikinaaa kokeillut tehdä, niin lopputulos ei ole sama. Sitä täydellistä taikina reseptiä vielä metsästän.

Tänä vuonna kokeilin Kinuskikissan pipari reseptiä. Tässä ohjeessa ei kuumenneta voita, siirappia ja mausteita, vaan ainoastaan siirappi, joka kaadetaan kuumana voin ja sokerin päälle. Semmoiseen ohjeeseen en ollut vielä törmännyt aiemmin. Taikina oli aika mukavaa käsitellä, ei tarttunut kovin alustaan ja pystyi hyvn nostelemaan pellille. Ja maistuihan se taikina hyvälle. Paistetut piparitkin olivat ihan hyviä ainakin näin tuoreeltaan, mutta... Taidan joutua vielä sitä luottotaikinaa metsästämään. 

Useana vuonna olen mökinkin tehnyt, tai linnan tai kodan tai karusellin... Joka vuosi päätän että ei enää. Saas nähdä miten tänä vuonna käy.

Piparkakkujen historia alkaa Egyptin faaraoiden hovin hunajakakuista, joista kehittyi nykyisien piparkakkujen tyylisiä, kun kaukoidän mausteet saapuivat Eurooppaan. Ensimmäinen piparkakkujen mauste oli maustepippuri, josta nimi piparkakku. Suomeen piparkakut tulivat luostareiden kautta keskiajalla. Uusi tieto minulle oli, että piparin mallilla on väliä. Possupipari on symboli viikinkiajan uhrileivästä, jonka avulla jumalilta toivottiin rikkautta ja kukan mallinen piparkakku on hyvän sadon, rikkauden ja hedelmällisyyden vertauskuva. Sydän, tähti ja lintu ovat uskonnollisia rakkauden, uskon ja Pyhän Hengen vertauskuvia. Meillä syödään eniten possuja ja kukkia. 

Nyt sitten toivottelen piparintuoksuista Suomen 100-vuotispäivää!