Peitto

Hellekesän toinen fiksu projekti oli virkata villalangasta peitto. Eipä tullut ainakaan kylmä.

Sukulaispoika pääsi kesällä ripille, ja yritin keksiä hänelle jotain lahjaa. Jotain itsetehtyä siis. Kun nämä sukulaislapset olivat pienempiä, oli helppo virkkailla heille kaiken mailman ötököitä ja örkkejä. Mutta nyt kun ovat jo isoja, niin ideat ovat vähissä. 

Olen jo kauan ajatellut, että haluaisin kokeilla kulmasta kulmaan (c2c) -virkkausta. Nytpä oli sitten oiva tilaisuus opetella jotain uutta. Tulostelin pojan perheen koirasta kuvan, jonka mukaan yritin sitten virkkailla. 

Vähän olisi pitänyt enempi laskeskella ja suunnitella, että olisi kuva ollut peiton keskelle. Ja vähän musteläiskätesti tuosta kuvasta tuli. Mutta kyllähän sen koiran tuosta juuri ja juuri tunnistaa. Eikä peitto oikein neliöksikään muotoutunut vaan kiertää suunnikkaaksi. No kehtasin sen kuitenkin lahjaksi antaa.