maanantai 18. heinäkuuta 2016

Aarteita

Tällainen aarre löytyi äidin luota. Itse sen olen joskus virkannut, ainakin kaksikymmentä vuotta sitten.



Jostain pehmeämmästä ja paksummasta langasta kuin kalalanka virkattu. Puuvillaa kuitenkin varmaan. Isoista neliöistä koottu. Kooltaan reilu, parisängynkin peittää.




Sielä se on komerossa luurannut jokusen vuoden. Piilossa. Kysyi äiti, että otanko sen vai laitetaanko kiertoon. Nappasin sen sitten meille ja tuulettumaan. Joku reikä piti paikata, mutta muuten kelpaa. No ei taida kuitenkaan omaan tyyliin ihan tonallaan sopia. Taitaa päätyä mökille kulahtanutta sohvaa peittämään. Vai pitäisikö koittaa värjätä.




4 kommenttia:

  1. Hyvän näköinen peite. Miniäni löysi multa kans pienemmän peitteen, se oli luonnonvalk. kalalanka. Hän halus puhtaan valkoisen. Kloriitilla + wanisilla ja auringossa kuivumassa. En ollut uskoa, kun hän näytti sitä minulle, puuhtaan valkoinen !!!!!

    VastaaPoista
  2. Älä värjää. :) T. Satu

    VastaaPoista
  3. Ihan mahtava peitto, älä vaan värjää, pidä tuollaisena

    VastaaPoista