Vuosi 2018

Tuntuu kuin tänä vuonna ei okein ole saanut mitään aikaiseksi. Niinpä keräsin kuvia vuoden käsitöistä ja kyllähän niitä kuitenkin löytyi.

Tämä vuosi oli viimeinen Raita opiskeluvuosi ja kurssit olivat vähän vaativampia. Suunnittelimme ja toteutimme neuletyön, kesäkursseja oli laatikkokurssi ja valoituskaavio kurssi. Syksyllä vielä tekstiiligrafiikkaa, kirjontaa ja tekstiiliveistoksia. Ja koko vuoden projektina päättötyön suunnittelu ja toteutus, Mukavat ja antoisat vuodet sain käydä Lahden kansanopistossa. Oppia uutta ja saada uusia käsitöihin hurahtaneita tuttavia.

Sain mahdutettua vuoteen muitakin käsitöitä. Ystäville lahjoja, oli synttäreitä ja rippijuhlat. Neuloin, virkkasin ja askartelin. Kaikesta en muistanut edes kuvia ottaa.

Toivottavasti ensi vuonna vähän ahkerammin kuvia räpsin ja päivittelen blogia. Nykyään tulee helpommin vain Instagramiin lätkäistyä kuva enempi kirjoittelematta.

Pikainen päivitys

Nyt se sitten on loppu,  Lahden kansanopiston käsityötaiteen opinnot siis. Viime viikonloppuna kävimme rakentamassa vielä päättötyönäyttelyn Lahden kaupunginkirjastoon. Jos siis Lahdessa kuljette, niin käykää katsomassa. Siellä on hienoja käsitöitä: kirjontaa, ryijyjä ja sekatekniikoita.

Huiveja kaksin kappalein

Kesän lahjaprojekteihin kuului vielä pari huivia. Äitini kaksoissiskonsa kanssa täyttivät 80 vuotta. Yhtäkkinen päätökseni oli virkata heille huivit. Kun ei ollut aikaa kuin pari viikkoa, en voinnut kovin haastavia huiveja aloittaa.
Mummoille mummohuivit. Tuon kolmion mallisen isoäidinneliö huivin ohjetta vilkaisin täältä.

Päivänsankarit kun kaksosia olivat, niin lahjaksi samanlaiset huivit vähän eri sävyissä. Lankana käytin Novitan Elegia, jota on kiva neuloa ja virkata. Reilu kerä kumpaakin meni lankaa ja nopeasti valmistuivat parissa illassa.

Peitto

Hellekesän toinen fiksu projekti oli virkata villalangasta peitto. Eipä tullut ainakaan kylmä.

Sukulaispoika pääsi kesällä ripille, ja yritin keksiä hänelle jotain lahjaa. Jotain itsetehtyä siis. Kun nämä sukulaislapset olivat pienempiä, oli helppo virkkailla heille kaiken mailman ötököitä ja örkkejä. Mutta nyt kun ovat jo isoja, niin ideat ovat vähissä. 

Olen jo kauan ajatellut, että haluaisin kokeilla kulmasta kulmaan (c2c) -virkkausta. Nytpä oli sitten oiva tilaisuus opetella jotain uutta. Tulostelin pojan perheen koirasta kuvan, jonka mukaan yritin sitten virkkailla. 

Vähän olisi pitänyt enempi laskeskella ja suunnitella, että olisi kuva ollut peiton keskelle. Ja vähän musteläiskätesti tuosta kuvasta tuli. Mutta kyllähän sen koiran tuosta juuri ja juuri tunnistaa. Eikä peitto oikein neliöksikään muotoutunut vaan kiertää suunnikkaaksi. No kehtasin sen kuitenkin lahjaksi antaa.