Lapaset

Eipä tunnu nykyään ehtivän tekemään kaikkea, mitä haluaisi. Alkukesästä ajattelin, että nyt päivittelen blogia ahkeraan, onhan kesällä aikaa ja valon antamaa energiaa tehdä. No, tässähän se taas nähdään, että ei pitäisi luulla itsestään liikoja.

Käsitöitä kyllä on tullut tehtyä, mutta se kuvaaminen meinaa jäädä. Ja vielä enempi se kuvien siirto tietokoneelle. Nyt olen alkanut enempi kuvata kännykällä, kun en omista mitään hienoa kameraa, ja kännykäthän ovat nykyisin kameroita. Jospa tämä kuvien siirtokin alkaisi sujua nopsemmin.

Yksi hellekesän puuhasteluista oli neuloa tumppuja. Ihan oikeesti, en muutakaan keksinyt, pikaisesti kun halusin tehdä jonkin lahjan kesän hääparille. Neuloinpa sitten "rakkauslapaset". Tämähän on se tumppu minne saa kaksi kättä, jotta voi talven viimassa ja viileydessä kulkea käsikädessä.
Minun versiostani tuli raidalliset. Ja kirjoinpa vielä laulun sanat yhteiseen lapaseen. "Tämä ilta kävellään käsikädessä - ihmisten edessä. Älä sinä muiden katseista välitä sillä me ollaan yhdessä."

Yksittäisiin lapasiin kokeilin minulle uutta tapaa tehdä peukalo. Olin kuullut että intialainen peukalokiila olisi helppo tapa tehdä peukalo, ja  sitähän se olikin. Taitaa tulla tavaksi käyttää tätä peukaloa jatkossa, niin yksinketainen se oli tehdä.

Rasia korteille

Kesäkuun alussa oli Raidan kesäkurssi aiheena Rasiat. Rasiat valmistettaisiin pahvista kankaista ja papereista. En taaskaan etukäteen oikein tiennyt mitä kurssilla tekisin, mutta tätä kurssia olin jo odotellut. Joku noissa laatikoiden väsäämisissä innosti.
Kun katseli open tekemiä valmiita rasioita, innostus vain kasvoi.
Ensimmäiseksi taustasimme kankaita kirjansidonnasta tuttuun tapaan vehnäjauholiisterillä ja japanin paperilla. Tämäkin on niin kivaa hommaa, niin taustasin vähän ylimääräistäkin, jos vaikka saisin aikaiseksi kotonakin jonkin rasian tai kirjan.

Rasia siis tehtiin konepahvista ja kankaista liimaamalla. Millin tarkkaa puuhaa niinkuin kirjansidontakin. Vaikka en kaikkein pikkutarkin olekkaan näissä millin mittailuissani, rasiani onnistui. Menee kiinni ja aukeaa.

Rasian päälyskankaan olen löytänyt joskus kirppikseltä.

Alussa kun piti miettiä mihin tarkoitukseen halusi laatikon tehdä, keksin, että tarvitsisin postikorteille rasian. Nykyään kun noita postikortteja tarvitsenkin erilaisia, koska reilu vuosi sitten aloitin uuden harrastuksen Postcrossing:n.

Postcrossing on korttejen lähettelyä vieraille ihmisille, ja sitten saa itsekkin kortteja ympäri maailmaa.

Olen vuoden aikana lähettänyt ja saanut 80 korttia ympäri mailmaa. On kiva mennä postilaatikolle ja jännittää olisikohan siellä minulle kortti.

Tuulahdus

Meillä oli keväällä Raidassa kahtena viikonloppuna aiheena neule tai neuleen muoto tarkemmin. Saimme työksemme suunnitella oman päälle puettavan neuleen. Ei siis riittänyt tumput, sukat tai pipo vaan jotain vähän isompaa.

En ole viime vuosina kauheasti neulonut muuta kuin lapasia ja sukkia, niin tämä tehtävänanto lattoikin vähän miettimään. Aluksi meinasin jotain liiviä, mutta open (Pia Heilä) suunnitelemat neuleet ja muutama inspiraatio kuva saivat toisiin ajatuksiin. Ja neuleestani tuli liivin, ponchon ja paidan sekoitus.

En ole koskaan itse suunnitellut neuletta alusta alkaen. Niinpä sain jonkin verran piirrellä mallia paperille ja sitten laskeskella muotoja ja silmukka määriä. Muotoa sain aikaseksi lyhennetyillä kerroksilla, joihin ohjeen löytää vaikka Punomosta. Tykästyin tähän tekniikkaan, sillä saa kivasti muotoiltua neuletta. Tietty joutuu vähän laskeskelmaan ensiksi, jotta haluttu muoto löytyy.

Langaksi valitsin Novitan Elegian. Se olikin hyvä valinta. Langan väritys oli just sopiva ja neuleesta tuli mukavan laskeutuva.

 

Sen huomasin että minulta puuttuvat kerrosmerkit. Nyt merkkasin kerroksia langanpätkillä. Tässä mallissa oli tärkeää merkata nuo kerrokset, jotta pysyin laskuissa helposti mukana. Palasta muotoutui kyllä aika mielenkiintoisen mallinen, ennen kuin ompelin saumat yhteen.

Raidassa pitää töistään tehdä portfoliot. Portfolio ja neule olivat esillä toukokuussa kevätnäyttelyssämme Lahden kansanopistolla.

Aina myöhässä

Viikolla tuli taas Taito-lehti ja uusi osa yhteiskirjontaan. Niinpä tässä minun edellinen mallini valmiina. Luulisi että pari kuukautta olisi tarpeeksi aikaa tehdä ja postata juttu, mutta eihän sitä ehdi.

Tässä mallissa opeteltiin varsipisto, timanttipisto ja ranskalainen solmupisto.