Viime viikonlopun vietin Lahden kansanopistolla huovutuskurssilla. Tämä Huopahuivit kurssi oli viimeinen kesäkurssi, joka kuului Raita-opintoihini. Sain nuo opinnot loppuun keväällä, ja sieltä sai mukavan todistuksenkin.
Tämän viikonlopun kurssi oli siis huovutusta, minulle ihan uutta asiaa. En ole koskaan innostunut huovutuksesta niin paljon, että olisin halunnut kokeilla sitä. Mutta joskus sitä täytyy tehdä jotain, mitä ei kuvitellut koskaan tekevänsä. Minusta huovuttajat ovat olleet aina niin värkikkäitä ja persoonallisia ihmisiä. Enkä ole kokenut kuuluvani siihen joukkoon. Nytkään en kyllä kovin värikkäästi ottanut tuota huovutusta, kun tarvikkeni olivat mustaa, harmaata ja valkoista.
Huiveja oli tarkoitus tehdä stabiloimalla ja nuno-tekniikalla. Otin nuo ohjeet aika kirjaimellisesti ja tein kaksi huivia, yhden kullakin tekniikalla.
Ensin nuno-tekniikalla, eli yhdistin keinokuituhuiviin merinovillaa. Asettelin huivin kummallekin puolen merinovillasta raidat, joita sitten kastelin ja huovutin, kastelin ja huovutin...
Kyllähän se villa huiviin huopui vihdoin ja viimein. Lopputuloskin oli ihan mukava.
Toinen huivikokeilu oli siis stabilointi, eli villan muotoilu höyryttämällä. Ensin minun piti vähän huovuttaa harmaata valmista merinovilla-neulahuopaa. Ja sitten etu-pistoilla neulata huopapaketiksi.
Tuota huopapakettia sitten höyrystettiin mehumaijassa tunnin verran ja annettiin paketin kuivua kunnolla ennen avaamista. Paketista löytyi sitten tämmöinen vekkikangas. Ehkä tämä nyt ei ihan huivi ole, mutta tulipa kokeiltua.
Ei ensikokeiluni huovutukseta, minusta vielä huovuttajaa tehnyt, mutta voipi olla, että annan materiaalille vielä toisenkin mahdollisuuden.
Minäkin olen aina haaveillut huovutuksesta, mutta tuntuu, että se vaatisi niin paljon tilaa.
VastaaPoistaMutta varmasti oli kiva kokeilla.
Upee tuli, kaunis.
VastaaPoista