Ei mitään valmista

Niin ei mikään tunnu valmistuvan. Niinpä ajattelin, että pitää näyttää pikku makupala siitä mitä nyt olen iltaisin puuhastellut.

Tämmöisiä ristipisto sydämiä väsään. Pohjakangas näyttää melkein säkkikankaalta, mutta se on pellavaista, siinä kaunis pinta ja kiilto, joka kuvasta ei välity . Kankaan löysin tuolta komerosta. Ostin sen jo yhdeksän vuotta sitten. Silloin ajattelin siitä jonkinlaista verhoa, mutta eihän meillä ole siihen sopivaa ikkunaa. Joten onhan se jo aika jotain kankaasta puuhata.
Ostin tuon kankaan silloin, kun kävin kansalaisopiston kirjonta kurssia. Kurssilla tein yhden työn, joka valmistui sopivasti tyttösen kastejuhlaan. Pöytäliina oli tuo työ, hardganger-tekniikalla. Liina on kyllä ylpeyden aiheeni vieläkin.

Aina kun tuota liinaa katsoo, niin tekee mieli taas alkaa kirjoa jotain tuolla teknikalla.