Matto

Matto, jonka olin tytön huoneeseen aiemmin virkannut, oli jotenkin lörpsähtänyt. Se oli varmaan virkattu vähän turhan isolla koukulla niin ei pysynyt kuosissaan. Sitten kun vielä neliöiden saumat alkoivat  purkaantua, oli aika tehdä jotain. Purin siis maton ja virkkasin  uuden.

Uusi matto onkin jämäkämmän tuntuinen. Virkkasin sen pienemmällä koukulla ja vähemmillä reijillä. Reijä muodostavat nyt vain muutaman kukkakuvion pylväiden sekaan. Kuvissa ei noita kukkia kyllä meinaa erottaa. Käytännöllisempi tuo ainakin on kuin entinen.

 

Kahvipusseja riittää

Ystävä pyysi tekemään kahvipussikassin. En halunnut tehdä samanlaista kuin ennen joulua tekemäni, vaan kokeilla jotain uutta mallia. Facebookin Kahvipussiryhmässä jaellaan hienojen kassien kuvia ja ryhmän tiedostoista löytää ohjeita kaikenlaisiin kasseihin. Valintani osui tällaiseen ruutupunonnalla tehtyyn olkalaukkuun.

Kassi koostuu kymmenestä neliöstä, jotka on punottu kahdeksasta suikaleesta. Kulta Katriina pusseja ovat. Kiva tuli vaikka itse sanonkin.

Luulin jo päässeeni eroon suurimmasta osasta kahvipussivarastostani, mutta samainen ystävä toikin minulle jätesäkillisen pusseja, joten harjoitukset taitavat jatkua.

Sukatkin

En todellakaan ole neulonta ihminen, mutta aina välillä innostun jostain kumman syystä kaivamaan puikot esille. Sain ystävältä lankoja ja ajattelin kiitokseksi neuloa sukat, kissaihmiselle kissasukat. Kirjoneulekuvion otin Villit vanttuut-kirjasta, mutta koska lankani oli paksumpaa niinpä piti taas vähän soveltaa... Ihmeelisesti tuo kuvio näyttää valokuvissa aika kivalta, vaikka tuntuu että livenä ei niin selvänä erotu.

Olen leikellyt tommoisesta lämpöistuin alustasta tuollaisen sukanmallineen, jonka avulla olen nykyisin noita sukkia siistinyt. Siis kostuttanut ja venytellyt tuon mallineen päälle kuosiinsa ja antanut kuivua.

 

Tumput

Neuloin jo tuossa syksyllä tytölle tumput. Jo heti kun näin Villit vanttuut-kirjan, tiesin että nämä lapaset pitää tehdä. Tiikeri mallin muutin vain lumisempaan versioon, tytön toivomuksesta.. Aika kivathan niistä tuli.

Ekaa kertaa koitin tuota kirjoneuleen nurinpäin neulomista, kun jostain luin, että niin voisi saada tasaisempaa jälkeä. En tiedä toimiko tuo, yleensäkkään neulontajälkeni ei ole sieltä tasaisemmasta päästä.