Hämärässä hääräilyä

Vanhojen kirjojen hyväksikäyttöä tälläkertaa. Tämmöinen kirjakuusi on niin kaunis. Vähitellen alkaa pöydille ja ikkunoille ilmestyä kaikenlaisia jouluisia juttuja.

Kohta on joulukuu

Piti jo ripustaa joulukalenterit paikalleen. Jo neljä vuotta meillä on riippunut tällaiset sukat kalentereina lapsille, kummallekin omansa. Tonttu yön pimeinä tunteina piilottelee niihin pikkuisia lahjoja. Lapuissa on numerot 1-24 ja niiden vähenemistä on seurattu joka joulu silmät loistaen.

Nyt yrittelin jo lapsille ehdotella, ettei tonttu enää jaksaisi täytellä sukkia. Mutta eihän se käynyt päinsä. Niinpä olen taas kirppikseltä ja vähän muualtakin keräillyt kaikkea pientä kivaa sukan täytteeksi. Tyttönen jo odottelee malttamattomana lauantai aamua. Voihan se olla, että tonttu piilottaa sukkaan jotain pientä jo ennen virallista laskennan alkamista, sen verran jouluhöperö perhe ollaan.

Kortteja

Kun innostus iskee niin silloin niitä on tehtävä. Joulukortteja siis.

Ehkä olisi pitänyt odottaa päivän valoa eikä tässä pimenevässä iltapäivässä ottaa kuvia, mutta kun ei millään malttanut.

Pimeää

On niin hämärää koko päivän, ettei tekisi mieli nousta peiton alta koko päivänä. Tämä pimeys kyllä hyydyttää minun luovuuteni ja halun tehdä mitään. Onneksi on olemassa kynttilöitä, joita poltella piristämään näitä päiviä. Kynttilät saavat olon hieman jouluiseksi, niinpä pari joulukorttia sain aikaiseksi. Olen katsellut monissa blogeissa toinen toistaan hienompia cd-levyistä tehtyjä kortteja. Nyt kun sain pinon noita vanhoja cd:tä, pääsin kokeilemaan itsekkin niiden tekoa. Yksinkertaista taas niinkuin tapanani on.