keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Jämälankoja

Tämän vuoden tavoitteena on ollut päästä eroon jämälangoista. Niitähän jokaisella neulojalla ja virkkaajalla riittää. Päätin nyt tehdä peittoja. Keräilin kaikki villasekoitelankojen loput kasaan ja eikun suunnittelemaan.


Ensimmäisen virkkasin isoäidin neliöistä, eri kokoisista.





Toiseen virkkailin tuollaisia pylväspampuloita. Yhdellä värillä kerros kerrallaan. Mukavaa pintaa saa näinkin. 


 

 Eihän nuo jämikset vielä loppuneet ja jostain niitä syntyy kokoajan uusia.





maanantai 12. syyskuuta 2016

Taas se alkoi

Kun nuo Raita-opintoni keväällä päättyivät, ajattelin että siihen ne nyt loppuivat. Mutta... Löysinpä taas itseni viime viikonloppuna Lahden kansanopistolta. Ja niin alkoi kahden ja puolen vuoden opiskelu Raidan syventävissä opinnoissa. 


Mukava oli tutustua uusiin raitalaisiin ja vanhoihinkin. Varmasti on taas edessä mielenkiintoiset vuodet. Tämä ensimmäinen viikonloppu vietettiin tutustumalla ja tutkimalla tuota hienoa vanhaa opiston taloa. Sisältä ja ulkoa kiersimme ja samalla kuulimme talon ja opiston mielenkiintoisita vaiheista.








Lauantaina valtasimme talon. Ryhmätöinä toteutimme raitalaisuutta ja teimme Raidan näkyväksi ainakin hetkeksi.




Meidän ryhmältämme syntyi banderolli  Raidan muodot.


 


maanantai 5. syyskuuta 2016

Kesää jäljellä

Ihanan kesäinen päivä näin syksyn alussa. Piti oikein käydä vielä haistelemassa ja ihastelemassa kukkien värejä ja muotoja.

Keväällä kerrankin satuin Lidliin, kun sielä oli ota tästä koriin tyhjennetty keväisiä kukkamukula pusseja. Otin sieltä sitten pussin, jossa oli viittä erilaista valkoista kukkaa. Nyt saankin ihastella glaadioluksia ja daaliaa. Anemonet kukkivat melkein koko heinäkuun. Joten oli kyllä hyvä löytö tällä kertaa. Jännityksellä katsotaan saanko säilöttyä nuo mukulat ja sipulit talven yli.




 


Porkkanapenkistä löytyi vielä kauniita orvokkeja, mistä lie sinne siement joutuneet. Toivottavasti nämä kesäisen kauniit syyspäivät saavat vielä jatkoa niinkuin ennustajat lupailivat.





torstai 1. syyskuuta 2016

Kesän kortit

Eipä ole kesäajan korttisaldo suuren suuri. Ja kun näitä katselee, ovatpahan ne samantyylisiä. Peruskamaa siis.





perjantai 26. elokuuta 2016

Suklaata


Tänä kesänä tuli tehtyä muutama suklainen kortti. Ensin omalle pojalle rippikortti. Nuo Fazerin Travel- suklaalevyt ovat niin kivannäköisiä ja tuntuvat sopivan nuorille aikuisuuden kynnyksellä.
Ekaksi piti vähän mittailla ja piirrellä, jotta sai kortista juuri sopivankokoisen kotelon tuolle suklaalle.





 
 

Toisen kortin tein sukulaistytölle protujuhlan kunniaksi. Oli aika hankala keksiä tekstejä tuohon protu-korttiin, mutta sitten ajattelin että nuoruuttahan siinä juhlitaan.



Sitten oli vielä yhdet miehen kummipojan synttärit. Poju täytti tärkeät kymmenen vuotta.



Kaikkin kortteihin virkkasin mukaan kirjanmerkit. Pojulle tietty ristin ja sukulaistytölle liiskatun rotan ja kummipojalle  Pokemon huumassa Pikachun. Rotan ohjetta katselin vähän täältä ja Pikachun virkkailin ihan omasta päästä.








keskiviikko 17. elokuuta 2016

Huovutusta


Viime viikonlopun vietin Lahden kansanopistolla huovutuskurssilla. Tämä Huopahuivit kurssi oli viimeinen kesäkurssi, joka kuului Raita-opintoihini. Sain nuo opinnot loppuun keväällä, ja sieltä sai mukavan todistuksenkin.



Tämän viikonlopun kurssi oli siis huovutusta, minulle ihan uutta asiaa. En ole koskaan innostunut huovutuksesta niin paljon, että olisin halunnut kokeilla sitä. Mutta joskus sitä täytyy tehdä jotain, mitä ei kuvitellut koskaan tekevänsä. Minusta huovuttajat ovat olleet aina niin värkikkäitä ja persoonallisia ihmisiä. Enkä ole kokenut kuuluvani siihen joukkoon. Nytkään en kyllä kovin värikkäästi ottanut tuota huovutusta, kun tarvikkeni olivat mustaa, harmaata ja valkoista.

Huiveja oli tarkoitus tehdä stabiloimalla ja nuno-tekniikalla. Otin nuo ohjeet aika kirjaimellisesti ja tein kaksi huivia, yhden kullakin tekniikalla.

Ensin nuno-tekniikalla, eli yhdistin keinokuituhuiviin merinovillaa. Asettelin huivin kummallekin puolen merinovillasta raidat, joita sitten kastelin ja huovutin, kastelin ja huovutin...



 


Kyllähän se villa huiviin huopui vihdoin ja viimein. Lopputuloskin oli ihan mukava.



Toinen huivikokeilu oli siis stabilointi, eli villan muotoilu höyryttämällä. Ensin minun piti vähän huovuttaa harmaata valmista merinovilla-neulahuopaa. Ja sitten etu-pistoilla neulata huopapaketiksi.

 


Tuota huopapakettia sitten höyrystettiin mehumaijassa tunnin verran ja annettiin paketin kuivua kunnolla ennen avaamista. Paketista löytyi sitten tämmöinen vekkikangas. Ehkä tämä nyt ei ihan huivi ole, mutta tulipa kokeiltua.



Ei ensikokeiluni huovutukseta, minusta vielä huovuttajaa tehnyt, mutta voipi olla, että annan materiaalille vielä toisenkin mahdollisuuden.