lauantai 5. tammikuuta 2019

Vuoden eka

Vuoden ensimmäinen käsityö tuli tarpeeseen ja itselle. Olen huono pipojen käyttäjä. Useimmat tekeleet on jääneet kaappiin pyörimään. Useimmiten vetäisen hupun vain päähäni, kun talvella ulos  joutuu lähtemään. Saapa nähdä miten tälle käy.
Lanka on miehen siskolta saatua lankaa. Heillä on lammasfarmi, jonka omista lampaanvilloista lanka on tehty. Mukavan pehmeää villaa. Eikä ainakaan vielä ole alkanut kutittaa otsalla.


Malli on taas ihan omasta päästä. Halusin virkata, koska ajattelin pipon olevan näin tiiviimpi ja lämpöisempi. Virkkauksen aloitin päälaelta. Kuvioita tein kohopuolipylväillä  ja vaakaraidat syntyvät, kun virkkaa puolipylvään varteen takaapäin.





keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Vuosi 2018

Tuntuu kuin tänä vuonna ei okein ole saanut mitään aikaiseksi. Niinpä keräsin kuvia vuoden käsitöistä ja kyllähän niitä kuitenkin löytyi.

Tämä vuosi oli viimeinen Raita opiskeluvuosi ja kurssit olivat vähän vaativampia. Suunnittelimme ja toteutimme neuletyön, kesäkursseja oli laatikkokurssi ja valoituskaavio kurssi. Syksyllä vielä tekstiiligrafiikkaa, kirjontaa ja tekstiiliveistoksia. Ja koko vuoden projektina päättötyön suunnittelu ja toteutus, Mukavat ja antoisat vuodet sain käydä Lahden kansanopistossa. Oppia uutta ja saada uusia käsitöihin hurahtaneita tuttavia.

Sain mahdutettua vuoteen muitakin käsitöitä. Ystäville lahjoja, oli synttäreitä ja rippijuhlat. Neuloin, virkkasin ja askartelin. Kaikesta en muistanut edes kuvia ottaa.

Toivottavasti ensi vuonna vähän ahkerammin kuvia räpsin ja päivittelen blogia. Nykyään tulee helpommin vain Instagramiin lätkäistyä kuva enempi kirjoittelematta.







maanantai 10. joulukuuta 2018

Pikainen päivitys

Nyt se sitten on loppu,  Lahden kansanopiston käsityötaiteen opinnot siis. Viime viikonloppuna kävimme rakentamassa vielä päättötyönäyttelyn Lahden kaupunginkirjastoon. Jos siis Lahdessa kuljette, niin käykää katsomassa. Siellä on hienoja käsitöitä: kirjontaa, ryijyjä ja sekatekniikoita.



maanantai 17. syyskuuta 2018

Huiveja kaksin kappalein

Kesän lahjaprojekteihin kuului vielä pari huivia. Äitini kaksoissiskonsa kanssa täyttivät 80 vuotta. Yhtäkkinen päätökseni oli virkata heille huivit. Kun ei ollut aikaa kuin pari viikkoa, en voinnut kovin haastavia huiveja aloittaa.
Mummoille mummohuivit. Tuon kolmion mallisen isoäidinneliö huivin ohjetta vilkaisin täältä.


Päivänsankarit kun kaksosia olivat, niin lahjaksi samanlaiset huivit vähän eri sävyissä. Lankana käytin Novitan Elegia, jota on kiva neuloa ja virkata. Reilu kerä kumpaakin meni lankaa ja nopeasti valmistuivat parissa illassa.





torstai 30. elokuuta 2018

Peitto

Hellekesän toinen fiksu projekti oli virkata villalangasta peitto. Eipä tullut ainakaan kylmä.


Sukulaispoika pääsi kesällä ripille, ja yritin keksiä hänelle jotain lahjaa. Jotain itsetehtyä siis. Kun nämä sukulaislapset olivat pienempiä, oli helppo virkkailla heille kaiken mailman ötököitä ja örkkejä. Mutta nyt kun ovat jo isoja, niin ideat ovat vähissä. 


Olen jo kauan ajatellut, että haluaisin kokeilla kulmasta kulmaan (c2c) -virkkausta. Nytpä oli sitten oiva tilaisuus opetella jotain uutta. Tulostelin pojan perheen koirasta kuvan, jonka mukaan yritin sitten virkkailla. 



Vähän olisi pitänyt enempi laskeskella ja suunnitella, että olisi kuva ollut peiton keskelle. Ja vähän musteläiskätesti tuosta kuvasta tuli. Mutta kyllähän sen koiran tuosta juuri ja juuri tunnistaa. Eikä peitto oikein neliöksikään muotoutunut vaan kiertää suunnikkaaksi. No kehtasin sen kuitenkin lahjaksi antaa.





lauantai 25. elokuuta 2018

Lapaset

Eipä tunnu nykyään ehtivän tekemään kaikkea, mitä haluaisi. Alkukesästä ajattelin, että nyt päivittelen blogia ahkeraan, onhan kesällä aikaa ja valon antamaa energiaa tehdä. No, tässähän se taas nähdään, että ei pitäisi luulla itsestään liikoja.

Käsitöitä kyllä on tullut tehtyä, mutta se kuvaaminen meinaa jäädä. Ja vielä enempi se kuvien siirto tietokoneelle. Nyt olen alkanut enempi kuvata kännykällä, kun en omista mitään hienoa kameraa, ja kännykäthän ovat nykyisin kameroita. Jospa tämä kuvien siirtokin alkaisi sujua nopsemmin.


Yksi hellekesän puuhasteluista oli neuloa tumppuja. Ihan oikeesti, en muutakaan keksinyt, pikaisesti kun halusin tehdä jonkin lahjan kesän hääparille. Neuloinpa sitten "rakkauslapaset". Tämähän on se tumppu minne saa kaksi kättä, jotta voi talven viimassa ja viileydessä kulkea käsikädessä.
Minun versiostani tuli raidalliset. Ja kirjoinpa vielä laulun sanat yhteiseen lapaseen. "Tämä ilta kävellään käsikädessä - ihmisten edessä. Älä sinä muiden katseista välitä sillä me ollaan yhdessä."





Yksittäisiin lapasiin kokeilin minulle uutta tapaa tehdä peukalo. Olin kuullut että intialainen peukalokiila olisi helppo tapa tehdä peukalo, ja  sitähän se olikin. Taitaa tulla tavaksi käyttää tätä peukaloa jatkossa, niin yksinketainen se oli tehdä.



sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Rasia korteille

Kesäkuun alussa oli Raidan kesäkurssi aiheena Rasiat. Rasiat valmistettaisiin pahvista kankaista ja papereista. En taaskaan etukäteen oikein tiennyt mitä kurssilla tekisin, mutta tätä kurssia olin jo odotellut. Joku noissa laatikoiden väsäämisissä innosti.
Kun katseli open tekemiä valmiita rasioita, innostus vain kasvoi.
Ensimmäiseksi taustasimme kankaita kirjansidonnasta tuttuun tapaan vehnäjauholiisterillä ja japanin paperilla. Tämäkin on niin kivaa hommaa, niin taustasin vähän ylimääräistäkin, jos vaikka saisin aikaiseksi kotonakin jonkin rasian tai kirjan.


Rasia siis tehtiin konepahvista ja kankaista liimaamalla. Millin tarkkaa puuhaa niinkuin kirjansidontakin. Vaikka en kaikkein pikkutarkin olekkaan näissä millin mittailuissani, rasiani onnistui. Menee kiinni ja aukeaa.


Rasian päälyskankaan olen löytänyt joskus kirppikseltä.



Alussa kun piti miettiä mihin tarkoitukseen halusi laatikon tehdä, keksin, että tarvitsisin postikorteille rasian. Nykyään kun noita postikortteja tarvitsenkin erilaisia, koska reilu vuosi sitten aloitin uuden harrastuksen Postcrossing:n.



Postcrossing on korttejen lähettelyä vieraille ihmisille, ja sitten saa itsekkin kortteja ympäri maailmaa.


Olen vuoden aikana lähettänyt ja saanut 80 korttia ympäri mailmaa. On kiva mennä postilaatikolle ja jännittää olisikohan siellä minulle kortti.