keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Piparit

Meillä on piparien paistopäiväksi vakiintunut itsenäisyyspäivä. Itse en ole oikein tyytyväinen omiin piparkakkuihini. En ole löytänyt luottotaikinaa. Äitini ja anoppini piparit ovat hyviä. Toiset ohuita ja kovia , toiset paksuja ja rapsakoita. Itse kun olen kummankin taikinaaa kokeillut tehdä, niin lopputulos ei ole sama. Sitä täydellistä taikina reseptiä vielä metsästän.
Tänä vuonna kokeilin Kinuskikissan pipari reseptiä. Tässä ohjeessa ei kuumenneta voita, siirappia ja mausteita, vaan ainoastaan siirappi, joka kaadetaan kuumana voin ja sokerin päälle. Semmoiseen ohjeeseen en ollut vielä törmännyt aiemmin. Taikina oli aika mukavaa käsitellä, ei tarttunut kovin alustaan ja pystyi hyvn nostelemaan pellille. Ja maistuihan se taikina hyvälle. Paistetut piparitkin olivat ihan hyviä ainakin näin tuoreeltaan, mutta... Taidan joutua vielä sitä luottotaikinaa metsästämään. 


Useana vuonna olen mökinkin tehnyt, tai linnan tai kodan tai karusellin... Joka vuosi päätän että ei enää. Saas nähdä miten tänä vuonna käy.

Piparkakkujen historia alkaa Egyptin faaraoiden hovin hunajakakuista, joista kehittyi nykyisien piparkakkujen tyylisiä, kun kaukoidän mausteet saapuivat Eurooppaan. Ensimmäinen piparkakkujen mauste oli maustepippuri, josta nimi piparkakku. Suomeen piparkakut tulivat luostareiden kautta keskiajalla. Uusi tieto minulle oli, että piparin mallilla on väliä. Possupipari on symboli viikinkiajan uhrileivästä, jonka avulla jumalilta toivottiin rikkautta ja kukan mallinen piparkakku on hyvän sadon, rikkauden ja hedelmällisyyden vertauskuva. Sydän, tähti ja lintu ovat uskonnollisia rakkauden, uskon ja Pyhän Hengen vertauskuvia. Meillä syödään eniten possuja ja kukkia. 

Nyt sitten toivottelen piparintuoksuista Suomen 100-vuotispäivää!


lauantai 2. joulukuuta 2017

Joulu lähestyy

Joulukuu on monelle käsitöiden tekijälle kiireisintä aikaa. Lahjat pitäisi saada saada valmiiksi ja kaikkea kivaa koristetta olisi kiva kotiinkin tehdä. Tuo kiire on kyllä minullekin tuttu. Tänä vuonna vähensin kyllä vähän lahjojen tekemistä.
Yksi mukava tapa joulun odotukseen on joulukalenteri. Joulukalenterihan on jo yli sata vuotta vanha perinne. Ensimmäiset adventtikalenterit myytiin Saksassa vuonna 1904. Suomeen adventtikalenterin toivat partiolaiset, jotka myivät kalentereita toimintansa rahoittamiseksi. Ensimmäinen partiolaisten kalenteri tuli markkinoille syksyllä 1947. Kalenterissa on yleensä luukut, joita avataan joulukuun alusta aattoon asti. Luukuista löytyi kuvia tai suklaata. Nykyisin kyllä tuntuu, että näistä myytävistäkin kalenterieista löytyy mitä vaan: koruja, kirjoja, karkkia, purkkaa. Jokaiselle omanlaisensa.

Olen tehnyt lapsille monta vuotta joulukalentereita. Erilaisia jokavuosi. Pieniä leluja ja suklaata sisältäviä kalenterita. Nyt lapset ovat muuttuneet nuoriksi, eivätkä kaipaa kalenteria. Mutta teki mieli kuitenkin tehdä heille jonkinlaiset kalenterit. Teinkin ne suklaalevyistä. Taitaa olla kyllä niin ettei ”luukkuja” avata yksitellen vaan koko levy menee kerralla.






sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Hyviä uutisia

Vähän hiljaista on ollut täällä blogissa. Aloitin tämän blogin pitämisen reilut viisi  vuotta sitten, kun jäin työttömäksi. Ja kuten nimikin sanoo, niin silloin oli aikaa näprätä ja kirjoittaa. Nyt olen taas päässyt oikeasti työelämään ( ainakin toistaiseksi) ja huomaan, että aikaa ei olekaan aivan loputtomasti. No, yrittelen kuitenkin päivitellä blogia, sillä käsityöthän eivät katoa mihinkään elämästäni.

Tässä esittelenkin jo keväällä tekemääni korua. Näitä minilankakeriä näin jo muutama vuosi sitten jossain blogissa ja lisäsin niiden tekemisen loputtomaan To Do-listaani. Noh nyt on yksi asia sitten hoidettu.


Näihinhän siis tavitaan mehupillin pätkä, lankaa ja neula, jotain kivaa paperia vyötteeksi ja liimaa tai kaksipuoleista teippiä. Enpä siis taaskaan muistanut kameraa käyttää, kun lankakeriä tein.  No, lankaa pujotellaan neulan avulla mehupillin läpi niin montakertaa, että alkaa näyttää lankakerältä. Yksinkertaista siis. Ja sitten vyöte kerän ympärille. 



Minullehan ei tietty yksi kerä riittänyt , vaan tein monta ja monta... Niin monta että niistä sain korun kaulaani.

 
 


lauantai 26. elokuuta 2017

Söpöilyä ja bujoilua

Käyvin lasten kanssa kesällä Tukholmassa. Kaupungilla pyöriessämme eksyimme Science Fiction Bokhandeln:iin. Se on mangan ja muun fantasiakirjallisuuden ja siihen liittyvän tavaran taivas. Olisimme voineet viettää sielä melkein koko päivän katselemassa. Tosin ei sieltä paljoa tarttunut mukaan. Kaikkea kivaa, söpöä ja turhaa olisi voinnut ostaa. Mutta mukaan lähti vain söpöimmät Totoro leimasimet. Tämmöiset mini-mini.





Vasta nyt pääsin noita testaamaan. Aivan ihania. Bujoni sivuille noita leimailin, kokeilu mielessä.




Nuo sateenvarjo Totorot on aivan ihania ja tuo pölypallero. Täytyisikin katsoa taas tuo elokuva.


Vielä syyskuu näyttää aika tyhjältä.


perjantai 18. elokuuta 2017

Hauskaa puuhaa

Kesän sadepäivinä ( ja niitähän riitti) tyttösen kanssa tehtiin uudenlaista palapeliä. Lidlissä oli kesällä myynnissä väritettäviä palapelejä. Olikin aika haastavaa koota mustavalkoista kuvaa ja kun sen sai valmiiksi niin hauskuus vasta alkoikin, kun sai värittää kuvan.



 Lopputulos olikin aika värikäs. Tusseina meillä oli Stabilon Pen 68, ja vähän käytettiin ProMarkereita ja AquaMarkereita. Kivaa puuhaa oli ja olisi pitänyt ostaa muutkin kuvat.


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Harry Potter

Otin kesälukemisen lasten kirjahyllystä. Lapset ovat kehuneet Harry Potter- kirjoja, ja lukeneet ne kauhealla vauhdilla. Itse en niin hirveästi ole innostunut fantasiakirjallisuudesta, mutta ajattelin, että pitäisihän tietää mitä lapset lukevat. Siispä heinäkuun alussa tartuin noihin paksuihin opuksiin. Nyt on menossa viimeinen kirja ja ihan hauskahan noita on lukea. Elokuvina olen nuo jo aiemmin katsonut.


Kirjaan sopivan kirjanmerkinkin tein.






sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Viemisiä

Kun menee kyläilemään, niin on kiva viedä jotain oma tekemää tuliaisiksi. Pitäisi tehdä näitä pieniä viemisiä etukäteen varastoon, niin ei tulisi edellisen illan kiirettä, että mitäs sitä nyt tekisi. Tällainen pieni kori ja pari keittiöliinaa odottaa nyt seuraavaa kyläilypaikkaa.


Korin tein ekaa kertaa puuvillalangasta, kun yleensä käytän näihin kudetta. Tulihan siitä vähän sirompi kuin kuteesta tehdystä. Tukevuutta yritin saada virkkaamalla "kotinarua" kerrosten sisään ja kyllä se aika hyvin homman hoitaakin.




Keittiöliinan tein kirppikseltä löydetyistä bambulangan jämistä. Olivat niin hennon väriset jämäkerät.




Koriin ompelin vielä pienen Handmade merkin, joita myöskin löytyi kirppikseltä pussillinen.